"Ei vallankumousta vaan kehitystä" : Valko-Venäjän vuoden 2020 protestit venäläisissä mediadiskursseissa ja turvallistetussa identiteetissä
Pöyhönen, Aino (2022)
Pöyhönen, Aino
2022
Politiikan tutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Politics
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-05-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202204223406
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202204223406
Tiivistelmä
Vuoden 2020 presidentinvaalien yhteydessä Valko-Venäjällä esiintyi laajamittaisia protesteja, joiden arvioidaan olleen kooltaan maan historian suurimpia. Protesteissa vastustettiin istuvan presidentti Aljaksandr Lukashenkan hallintoa ja vilpillisinä pidettyjä vaaleja, joissa tämä valittiin jälleen uudelle kaudelle. Myös Venäjän mediassa nämä protestit saivat osakseen laajalti huomiota, ja niitä kommentoivat myös esimerkiksi presidentti Vladimir Putin ja ulkoministeri Sergei Lavrov. Maat jakavat pitkän yhteisen historian ja niillä on paljon yhteistä kulttuurin, kielen ja etnisyyden saralla. Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaankin sitä, millaisena protestit kuvattiin venäläisessä, valtionjohdolle läheisessä mediassa.
Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii ontologisen turvallisuuden tutkimus, joka kiinnittää huomiota identiteettiin ja argumentoi, että valtiot pyrkivät fyysisen turvallisuutensa lisäksi takaamaan myös identiteettinsä turvallisuuden. Teorian keskiössä on perinteisesti nähty olevan identiteetin jatkuvuuden varmistaminen muutosten edessä, mutta viime vuosien teoreettisen kehityksen myötä huomiota on alettu enenevissä määrin kiinnittää toimijan refleksiivisyyteen ja kykyyn muovata identiteettiään kohtaamiensa muutosten ja kriittisten tilanteiden myötä. Näin onkin kehittynyt turvallistetun identiteetin käsite, joka viittaa toimijan kyvyttömyyteen omaksua muutoksia ja pyrkimykseen sen sijaan jähmettää ja sulkea identiteettinsä siten, että siihen kohdistuvat uhkat artikuloidaan toimijalle eksistentiaalisina uhkina.
Aiemman kirjallisuuden valossa tätä tutkielmaa ohjaa oletus siitä, että Venäjän valtionjohdon identiteetti on vähintään osittain turvallistettu, ja että se ohjaa myös suhtautumista Valko-Venäjän protesteihin. Tutkimuskysymys näin ollen onkin: ”Millainen turvallistettu identiteetti media-aineistossa ilmenee?” Vastausta etsitään seuraten Ernesto Laclaun ja Chantal Mouffen diskurssiteoriaa, ja täydentäen sitä Norman Fairclough’n olettamuksilla osana diskursseja. Tutkielman apukysymys onkin: Millaisia kiinnekohtia teksteissä esiintyy, ja millä yhtäläisyyksien ketjuilla niille tarjotaan merkityksiä? Aineisto on koottu kahdesta venäläisestä, omistussuhteidensa kautta lähelle valtionhallintoa asettuvasta sanomalehdestä: Komsomolskaja Pravdasta ja Izvestijasta elokuulta 2020.
Tutkielman tulokset vahvistavat teoriataustan avulla asetetun olettamuksen turvallistetun identiteetin olemassaolosta, ja sen todetaan rakentuvan aineistossa erityisesti kahdella ulottuvuudella: Itä-Eurooppa ja Valko-Venäjä kontestoituna tilana Venäjän ja Euroopan unionin välillä, ja rauhanomainen muutos, jossa Valko-Venäjällä protestien vastauksena tarjottu poliittinen muutos on todellisuudessa tyhjää. Keskeistä tutkimuksen löydöksissä on lännen ja erityisesti Euroopan esittäminen kilpailevana toimijana Itä-Euroopan tilassa, ja Valko-Venäjän poliittisten muutosten kuvaaminen uhkana maiden välisille suhteille ja sitä kautta Venäjälle. Tulokset vahvistavat ontologisen turvallisuuden teoriassa uuden käsitteen, turvallistetun identiteetin argumentaatiovoimaa ja niiden kautta tutkielmassa tarkastellaan myös turvallistamisen purkamisen ja muutoksen hyväksymisen mahdollisuuksia.
Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii ontologisen turvallisuuden tutkimus, joka kiinnittää huomiota identiteettiin ja argumentoi, että valtiot pyrkivät fyysisen turvallisuutensa lisäksi takaamaan myös identiteettinsä turvallisuuden. Teorian keskiössä on perinteisesti nähty olevan identiteetin jatkuvuuden varmistaminen muutosten edessä, mutta viime vuosien teoreettisen kehityksen myötä huomiota on alettu enenevissä määrin kiinnittää toimijan refleksiivisyyteen ja kykyyn muovata identiteettiään kohtaamiensa muutosten ja kriittisten tilanteiden myötä. Näin onkin kehittynyt turvallistetun identiteetin käsite, joka viittaa toimijan kyvyttömyyteen omaksua muutoksia ja pyrkimykseen sen sijaan jähmettää ja sulkea identiteettinsä siten, että siihen kohdistuvat uhkat artikuloidaan toimijalle eksistentiaalisina uhkina.
Aiemman kirjallisuuden valossa tätä tutkielmaa ohjaa oletus siitä, että Venäjän valtionjohdon identiteetti on vähintään osittain turvallistettu, ja että se ohjaa myös suhtautumista Valko-Venäjän protesteihin. Tutkimuskysymys näin ollen onkin: ”Millainen turvallistettu identiteetti media-aineistossa ilmenee?” Vastausta etsitään seuraten Ernesto Laclaun ja Chantal Mouffen diskurssiteoriaa, ja täydentäen sitä Norman Fairclough’n olettamuksilla osana diskursseja. Tutkielman apukysymys onkin: Millaisia kiinnekohtia teksteissä esiintyy, ja millä yhtäläisyyksien ketjuilla niille tarjotaan merkityksiä? Aineisto on koottu kahdesta venäläisestä, omistussuhteidensa kautta lähelle valtionhallintoa asettuvasta sanomalehdestä: Komsomolskaja Pravdasta ja Izvestijasta elokuulta 2020.
Tutkielman tulokset vahvistavat teoriataustan avulla asetetun olettamuksen turvallistetun identiteetin olemassaolosta, ja sen todetaan rakentuvan aineistossa erityisesti kahdella ulottuvuudella: Itä-Eurooppa ja Valko-Venäjä kontestoituna tilana Venäjän ja Euroopan unionin välillä, ja rauhanomainen muutos, jossa Valko-Venäjällä protestien vastauksena tarjottu poliittinen muutos on todellisuudessa tyhjää. Keskeistä tutkimuksen löydöksissä on lännen ja erityisesti Euroopan esittäminen kilpailevana toimijana Itä-Euroopan tilassa, ja Valko-Venäjän poliittisten muutosten kuvaaminen uhkana maiden välisille suhteille ja sitä kautta Venäjälle. Tulokset vahvistavat ontologisen turvallisuuden teoriassa uuden käsitteen, turvallistetun identiteetin argumentaatiovoimaa ja niiden kautta tutkielmassa tarkastellaan myös turvallistamisen purkamisen ja muutoksen hyväksymisen mahdollisuuksia.