Yksilön ja ympäristön yhteensopivuus ADHD-naisten koulutuspoluilla
Lehtoniemi, Elina (2022)
Lehtoniemi, Elina
2022
Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriohjelma - Master´s Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-05-06
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202204213385
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202204213385
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia koulutuspolkuja ADHD-diagnosoiduilla naisilla on ja millaiset tekijät ovat yhteydessä niiden muotoutumiseen sekä löytää tekijöitä, jotka edistävät ja estävät yksilön ja ympäristön yhteensopivuutta ADHD-naisten koulutuspoluilla. Tytöillä ja naisilla ADHD-oireet ovat usein sisäänpäin kääntyneitä ja häiriö saattaa jäädä herkästi tunnistamatta. ADHD:n varhainen tunnistaminen on kuitenkin tunnistettu merkittäväksi tekijäksi oirekuvan kehityksen kannalta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa lisätietoa siitä, miten naisten ADHD ilmenee koulutuspoluilla ja miten ympäristöä muokkaamalla oireiden haittoja voidaan vähentää.
Teoreettisena lähtökohtana käytettiin Thomasin & Chessin luomaa goodness of fit -mallia. Malli on kehitetty kuvaamaan yksilön temperamentin ja ympäristön yhteensopivuutta. Näiden välinen tasapaino mahdollistaa yksilön optimaalisen kehityksen. Tässä tutkimuksessa mallia sovellettiin etsimällä sopeutumista edistäviä tai estäviä yksilö- ja ympäristölähtöisiä tekijöitä ADHD-naisten koulutuspolkujen eri vaiheissa. Tulosten perusteella muodostettiin käsitys siitä, millaiset tekijät tuottavat yksilön ja ympäristön yhteensopivuutta eli goodness of fit:iä tai yhteensopimattomuutta eli poorness of fit:iä.
Tutkimus toteutettiin laadullisena haastattelututkimuksena. Haastatteluihin osallistui 11 ADHD-diagnosoitua naista. Lisäksi täydentävänä aineistona käytettiin seitsemää kirjallista vastausta. Kaikki tutkimukseen osallistuneet olivat saaneet ADHD-diagnoosin aikuisena.
ADHD-naisten koulutuspolut olivat moninaisia ja suurimmalla osalla oli useita tutkintoja. Koulutuspoluille tyypillistä oli alavalinnan haasteellisuus, kesken jääneet tutkinnot sekä tutkintojen suorittaminen tavoiteaikaa merkittävästi hitaammin tai nopeammin. Valmistumista tuki ADHD-diagnoosin saaminen ja sen myötä saatu lääkitys ja tuki opiskeluun. Koulutuspoluilla pärjäävyyteen olivat yhteydessä yksilön omat kompensaatiokeinot ja selviytymisstrategiat sekä ympäristöstä saatu sosiaalinen tuki ja ulkoiset tukirakenteet, joiden avulla ADHD-oireiden aiheuttamia haittoja sekä ympäristön tuen puutetta kompensoitiin. Optimaalinen yhteensopivuus syntyi, kun oireita pystyttiin kompensoimaan riittävästi muilla ominaisuuksilla ja ympäristön tuki oli riittävää. Usein tämä saavutettiin vasta ADHD:n tunnistamisen ja diagnoosin saamisen myötä.
Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että ympäristöä muokkaamalla on mahdollista parantaa koulutuksen saavutettavuutta ja vähentää ADHD-oireiden haittaavuutta koulutuspolun eri vaiheissa. Tällöin mahdollistetaan opinnoissa pärjääminen siten, että se vastaa yksilön todellista potentiaalia.
Teoreettisena lähtökohtana käytettiin Thomasin & Chessin luomaa goodness of fit -mallia. Malli on kehitetty kuvaamaan yksilön temperamentin ja ympäristön yhteensopivuutta. Näiden välinen tasapaino mahdollistaa yksilön optimaalisen kehityksen. Tässä tutkimuksessa mallia sovellettiin etsimällä sopeutumista edistäviä tai estäviä yksilö- ja ympäristölähtöisiä tekijöitä ADHD-naisten koulutuspolkujen eri vaiheissa. Tulosten perusteella muodostettiin käsitys siitä, millaiset tekijät tuottavat yksilön ja ympäristön yhteensopivuutta eli goodness of fit:iä tai yhteensopimattomuutta eli poorness of fit:iä.
Tutkimus toteutettiin laadullisena haastattelututkimuksena. Haastatteluihin osallistui 11 ADHD-diagnosoitua naista. Lisäksi täydentävänä aineistona käytettiin seitsemää kirjallista vastausta. Kaikki tutkimukseen osallistuneet olivat saaneet ADHD-diagnoosin aikuisena.
ADHD-naisten koulutuspolut olivat moninaisia ja suurimmalla osalla oli useita tutkintoja. Koulutuspoluille tyypillistä oli alavalinnan haasteellisuus, kesken jääneet tutkinnot sekä tutkintojen suorittaminen tavoiteaikaa merkittävästi hitaammin tai nopeammin. Valmistumista tuki ADHD-diagnoosin saaminen ja sen myötä saatu lääkitys ja tuki opiskeluun. Koulutuspoluilla pärjäävyyteen olivat yhteydessä yksilön omat kompensaatiokeinot ja selviytymisstrategiat sekä ympäristöstä saatu sosiaalinen tuki ja ulkoiset tukirakenteet, joiden avulla ADHD-oireiden aiheuttamia haittoja sekä ympäristön tuen puutetta kompensoitiin. Optimaalinen yhteensopivuus syntyi, kun oireita pystyttiin kompensoimaan riittävästi muilla ominaisuuksilla ja ympäristön tuki oli riittävää. Usein tämä saavutettiin vasta ADHD:n tunnistamisen ja diagnoosin saamisen myötä.
Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että ympäristöä muokkaamalla on mahdollista parantaa koulutuksen saavutettavuutta ja vähentää ADHD-oireiden haittaavuutta koulutuspolun eri vaiheissa. Tällöin mahdollistetaan opinnoissa pärjääminen siten, että se vastaa yksilön todellista potentiaalia.