Saako koskettaa? : Luokanopettajaopiskelijoiden käsityksiä kosketuksesta opettajan vuorovaikutuskeinona

Abstract

Koskettaminen on tärkeä osa ihmisten välistä kanssakäymistä. Koulumaailmassa koskettaminen nousee esille mediassa usein väärinkäytösten yhteyksissä jättäen varjoon kosketuksen myönteiset ja eheyttävät vaikutukset. Aiempien tutkimusten mukaan koskettaminen esimerkiksi vähentää lasten aggressiivisuutta ja edistää oppimiskykyä. Tässä tutkimuksessa selvitin, millaisia käsityksiä luokanopettajaopiskelijoilla on koskettamisesta opettajan vuorovaikutuskeinona. Toteutin tutkimuksen hyödyntäen laadullisia tutkimusmenetelmiä. Teoreettisessa viitekehyksessä määrittelen kosketuksen käsitettä erityisesti ammatillisesta näkökulmasta ja osana vuorovaikutusta. Esittelen aiempaan tutkimukseen perustuen koskettamisen myönteisiä fyysisiä ja emotionaalisia vaikutuksia koulumaailmassa. Lisäksi tarkastelen kosketusta kulttuurin sekä erilaisten normistojen näkökulmista. Keräsin aineiston kyselylomakkeella, joka oli suunnattu Tampereen yliopiston luokanopettajaopiskelijoille. Käytin tutkimuksessa fenomenografista tutkimusotetta, koska olin kiinnostunut sekä yhtäläisyyksistä että eroavaisuuksista, joita luokanopettajaopiskelijoiden käsityksissä ja kokemuksissa ilmenee. Fenomenografialle tyypillisesti toteutin aineiston analyysin aineistolähtöisesti. Muodostin aineiston pohjalta erilaisia kategorioita sekä kuvauskategorioita, jotka kuvaavat erilaisia suhtautumistapoja, joita vastaajilla oli liittyen koskettamiseen opettajan vuorovaikutuskeinona. Luokanopettajaopiskelijoiden vastauksissa nousi esiin erilaisia käsityksiä koskettamisen merkityksistä, ammatilliseen koskettamiseen sopivista kehonosista sekä erilaisista koskettamisen tavoista. Vastaajat tunnistivat koskettamisen merkityksiksi esimerkiksi rauhoittamisen, ohjaamisen, lohduttamisen sekä yhteyden rakentamisen. Vastaajat kokivat ammatilliseen koskettamiseen sopiviksi kehonosiksi muun muassa olkapäät, kädet ja yläselän. Koskettamisen tavoista mainittiin esimerkiksi käden asettaminen olkapäälle, halaaminen, hierominen sekä erilaiset tervehtimistavat. Vastaajien erilaisista suhtautumistavoista muodostin kolme kuvauskategoriaa: varautunut suhtautumistapa, oppilaslähtöinen suhtautumistapa ja tavoitteellinen suhtautumistapa. Tulosten perusteella voidaan todeta, että luokanopettajaopiskelijoiden käsityksissä ja suhtautumistavoissa liittyen koskettamiseen opettajan vuorovaikutuskeinona on havaittavissa sekä yhtäläisyyksiä että eroavaisuuksia. Tietoisuus koskettamisen hyödyistä sekä henkilökohtaiset positiiviset kokemukset näyttäisivät lisäävän opettajien halukkuutta koskettaa oppilaita. Toisaalta epätietoisuus koskettamisen rajoista sekä väärin ymmärretyksi tulemisen pelko näyttäisivät vähentävän koskettamista osana vuorovaikutusta. Lähes jokaisessa vastauksessa koulutuksen antamia koskettamiseen liittyviä valmiuksia pidettiin riittämättöminä. Monet keskeiset tulokset olivat linjassa aikaisempien tutkimusten kanssa.