Polyesteritekstiilien pesussa irtoavat mikromuovit

Abstract

Mikromuovit ovat läpimitaltaan alle viiden millimetrin kokoisia muovipartikkeleita, joita irtoaa muun muassa synteettisistä kuiduista valmistetuista tekstiileistä niiden pesun aikana. Osa pesussa irtoavista mikromuoveista päätyy jätevedenpuhdistamoiden kautta vesistöihin. Mikromuovit voivat aiheuttaa vakavia terveydellisiä ongelmia vesistöjen eliöille sekä mahdollisesti ravintoketjun kautta myös ihmisille. Tämän kandidaatintyön keskeisimpänä tavoitteena oli selvittää kirjallisuuden avulla, miten polyesteritekstiileistä pesun aikana irtoavien mikromuovien luontoon päätyvä määrä saataisiin minimoitua. Työssä tutkittiin polyesteritekstiilien ominaisuuksien sekä niiden pesussa käytettävien parametrien vaikutusta mikromuovin irtoamiseen. Lisäksi työssä tutkittiin eri talteenottovälineitä ja niiden tehokkuuksia mikromuovin keräämisessä pesun aikana.

Polyesteri on synteettinen polymeeri, jonka raaka-aineet saadaan yleensä raakaöljyn tislaustuotteista. Polyesterikuitu on eniten tuotettu tekstiilikuitu maailmassa ja sen suosion selittää sen muokattavuus ja loistavat yleisominaisuudet. Tekstiilisovelluksissa polyeteenitereftalaatti (PET) on yleisin polyesteri. Polyesterikuituja valmistetaan sulakehruulla, jonka jälkeen kuidut voidaan kehrätä langaksi yhtäjaksoisina filamenttikuituina tai määrämittaisina katkokuituina. Kehruun yksi tärkeimmistä tarkoituksista on antaa langalle kierrettä, jotta kuidut pysyvät yhdessä. Kangasta valmistetaan langasta kutomalla tai neulomalla.

Tutkimukset osoittavat, että kompakteista ja alhaisen karvaisuuden omaavista tekstiilirakenteista irtoaa vähiten mikromuovia. Tällaisia rakenteita ovat muun muassa kudotut kankaat sekä filamenttilangat, jotka ovat kierretty tiukasti. Mekaanisesti pintakäsitellyistä kankaista, kuten fleecestä, irtoaa huomattavasti enemmän mikromuovia pesun aikana pintakäsittelemättömiin kankaisiin verrattuna. Kierrätettyjen kuitujen vaikutuksesta irtoavan mikromuovin määrään on saatu ristiriitaisia tutkimustuloksia. Vesimäärän kasvattaminen lisää irtoavien mikromuovien määrää, jonka on epäilty olevan myös syy hienopesuohjelmien sekä päältä täytettävien pesukoneiden aiheuttamaan suurempaan kuituhäviöön. Lisäksi pesuaine kasvattaa irtoavien mikromuovien määrää. Sen sijaan matalampi pesulämpötila ja huuhteluaineen käyttö saattavat vähentää irtoavien mikromuovien määrää.

Työssä osoitettiin, että tekstiilien suunnittelulla ja pesuparametrien optimoinnilla voidaan vähentää polyesteritekstiileistä pesun aikana irtoavien mikromuovien määrää. Kuluttajat voivat vähentää jäteveteen päätyvien mikromuovien määrää myös yksinkertaisesti vähentämällä tekstiilien pesukertoja. Talteenottovälineiden, kuten pesupussien ja suodattimien, avulla voidaan lisäksi vähentää jäteveteen ja sitä kautta ympäristöön päätyvän mikromuovin määrää. Niiden käyttöä tulisi suosia etenkin ensimmäisillä pesukerroilla, kun tekstiileistä irtoaa eniten mikromuovikuituja. Lisää systemaattista tutkimusta kuitenkin vaaditaan, jotta tekstiiliteollisuutta sekä kuluttajia voidaan ohjata niin, että luontoon päätyvän mikromuovin määrä todella saadaan minimoitua.