Työhyvinvointia luonnosta : Varhaiskasvatuksen luontoryhmissä työskentelevien kokemuksia luonnossa työskentelystä ja työhyvinvoinnista

Abstract

Muuttuva työelämä asettaa paineita löytää parhaita käytäntöjä, joilla työntekijöiden hyvinvointia voidaan tukea ja edistää. Luonnossa liikkumisella ja oleilulla on havaittu olevan lukuisia myönteisiä vaikutuksia niin fyysiseen, psyykkiseen kuin sosiaaliseen terveyteen ja hyvinvointiin. Luonnon hyvinvointivaikutuksia on tutkittu myös työelämän kontekstissa ja tutkimukset tukevat käsitystä siitä, että luonto voi tarjota vastauksia erilaisiin työhyvinvoinnin haasteisiin. Mahdollisuuden vierailla luonnossa, tai jopa vain katsella sitä ikkunasta työpäivän aikana, on todettu olevan yhteydessä muun muassa korkeampaan työn imuun, vähäisempiin työuupumuksen kokemuksiin ja alhaisempaan stressitasoon. Jotta luonnon ja työhyvinvoinnin välisiä yhteyksiä voitaisiin ymmärtää paremmin, on tärkeää tutkia aihetta myös laadullisin, kuvailevin menetelmin.

Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää millaisia työn vaatimus- ja voimavaratekijöitä varhaiskasvatuksen luontoryhmien työntekijät tunnistavat työssään ja miten he kokevat työpäivän aikaisten luontokokemusten vaikuttavan työhyvinvointiinsa. Varhaiskasvatuksen luontoryhmien työntekijät antavat kohderyhmänä aiheesta arvokasta tietoa. Toisin kuin monissa muissa ammattiryhmissä, joissa työ suoritetaan ulkona luonnossa, luontoryhmien työntekijät pystyvät vertaamaan kokemuksiaan samasta työstä sisätiloissa. Näin saadaan käsitystä siitä, mitä juuri luonnossa työskentelyn koetaan merkitsevän työhyvinvoinnin kannalta. Tutkielman aineisto koostuu yhdeksästä varhaiskasvatuksen luontoryhmän työntekijän teemahaastattelusta. Analyysi on toteutettu sisällönanalyysin keinoin. Aineiston analyysi perustuu työn vaatimusten ja voimavarojen mallin ajatukseen siitä, että kaikista töistä on löydettävissä erilaisia vaatimus- ja voimavaratekijöitä, joilla on seurauksia työntekijän hyvinvoinnille. Näitä seurauksia ovat esimerkiksi työuupumus tai työn imun kokemukset.

Analyysin tulokset tukevat käsitystä luonnon ja työhyvinvoinnin välisestä myönteisestä yhteydestä. Luontoryhmien työntekijät tunnistivat työssään monipuolisesti erilaisia vaatimus- ja voimavaratekijöitä. Voimavaratekijöitä tunnistettiin enemmän kuin vaatimustekijöitä ja niistä suurempi osa liittyi suoraan luontoon työympäristönä. Aineistosta löytyneet voimavaratekijät on tässä tutkielmassa lajiteltu neljän kategorian alle. Nämä kategoriat ovat fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset voimavaratekijät sekä luonto mahdollistajana. Vaatimustekijät puolestaan on lajiteltu fyysisiin, psyykkisiin, sosiaalisiin ja muihin kuormitustekijöihin. Tutkimuksen perusteella luonnossa työskentelyllä koetaan olevan monia myönteisiä seurauksia luontoryhmien työntekijöiden hyvinvoinnille. Näitä ovat esimerkiksi vähäisempi sairastelu, kohonnut vireystila, myönteisempi mieliala, kognitiivisten oireiden, kuten muistamattomuuden ja aivosumun väheneminen sekä kokemukset työhön uppoutumisesta. Vaikuttaa siltä, että työntekijöiden henkilökohtainen kiinteä luontosuhde ja luonnolle asettama arvostus saattavat edesauttaa näiden positiivisten hyvinvointivaikutusten kokemista. Jatkotutkimusta tarvitaan siitä, miten työhyvinvointia voidaan edistää luontoa hyväksi käyttäen muissa ammattiryhmissä ja sellaisten työntekijöiden kohdalla, joille luonto ei välttämättä ole samalla tavalla henkilökohtaisesti yhtä merkityksellinen.