"Yksinäisyys on korostunut, mikä on lisännyt masentuneisuutta": Yliopisto-opiskelu ja avun saaminen mielen hyvinvointiin korona-aikana
Kar, Aadrita (2022)
Kar, Aadrita
2022
Yhteiskuntatutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-05-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202204163257
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202204163257
Tiivistelmä
Yliopisto-opiskelijoiden mielenterveyteen liittyvistä haasteet ovat olleet viime aikoina näkyvästi esillä yhteiskunnallisissa keskusteluissa. Erityisesti vuonna 2020 keväällä alkuunsa saanut maailmanlaajuinen koronaviruspandemia on tuonut suuria muutoksia opiskelijoiden elämään vähentäen sosiaalisia kontakteja ja liikkuvuutta sekä vaikuttaen keskeisesti suomalaisten yliopisto-opiskelijoiden mielen hyvinvointiin ja mielenterveyspalveluiden järjestämiseen. Pandemian vaikutukset ovatkin havaittavissa vuoden 2021 korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksesta, jonka mukaan yli 13 prosenttia yliopisto-opiskelijoista oli saanut masennus- tai ahdistuneisuushäiriödiagnoosin, ja ahdistus ja/tai masennusoireilu oli yleisempää korkeakouluopiskelijoilla verrattuna koko väestöön.
Tässä tutkielmassa tutkin, millaisia muutoksia koronapandemia on tuonut suomalaiseen yliopistoon, millaisia haasteita opiskelijat ovat kohdanneet pandemian aikana sekä millaista apua yliopisto-opiskelijat ovat saaneet koronapandemian aikana opiskeluun liittyviin ja mielenterveydellisiin haasteisiin. Tarkastelen myös opiskelijoiden yhteisöllisyyden ylläpitämisen tapoja korona-aikana. Tutkielmani teoreettisessa viitekehyksessä tarkastelen yliopistoelämää erityisenä elämänvaiheena sekä opiskelijoiden elämää muovaamia tapahtumia ja muutoksia. Lisäksi käyn läpi hyvinvointia ja mielenterveyttä yliopisto-opiskelijoiden tilannetta kartoittaneiden tutkimusten näkökulmasta. Selvitän myös, miten suomalainen hyvinvointipolitiikka tukee opiskelijoiden mielenterveyttä.
Olen kerännyt tutkielmani aineiston verkkokyselyn avulla toukokuussa 2021. Kyselyyn vastasi 16 yliopisto-opiskelijaa eräästä suomalaisesta yliopistosta. Vastaajat olivat iältään 20 ikävuodesta 60 ikävuotta. Analyysimenetelmänä olen käyttänyt aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tutkielmani tulokset osoittivat, että koronapandemian aiheuttamia keskeisiä muutoksia olivat etäopetus ja sosiaalisen kanssakäymisen väheneminen. Etäopetuksella havaittiin olevan opiskelijoihin sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia: etäopetus tarjosi opiskelijoille joustavuutta ja vapautta opintojen järjestämiseen, mutta vähensi sosiaalista kanssakäymistä. Yhteisöllisyyttä on ylläpidetty esimerkiksi etätapahtumien avulla ja lähitapahtumien osallistujamäärää rajaamalla. Opiskelijat ovat kokeneet tarvitsevansa apua opintoihin liittyviin haasteisiin ja mielenterveydellisiin ongelmiin ja ovat olleet pääosin tyytyväisiä tarjottuun apuun. Opiskelijoiden antamista vastauksista korostui kuitenkin tietämättömyys ja epävarmuus opiskelijoille tarkoitettujen tukipalveluiden saatavuudesta ja tehtävistä. Lisäksi opiskelijoilla oli vahva käsitys palveluiden ruuhkautuneisuudesta, joka esti usein avun hakemisen. Tutkielman tulokset ohjaavat uudelleenarvioimaan palveluresurssien riittävyyttä ja tekemään pitkäjänteisempää tutkimusta korona-ajan vaikutuksista opiskelijoihin.
Tässä tutkielmassa tutkin, millaisia muutoksia koronapandemia on tuonut suomalaiseen yliopistoon, millaisia haasteita opiskelijat ovat kohdanneet pandemian aikana sekä millaista apua yliopisto-opiskelijat ovat saaneet koronapandemian aikana opiskeluun liittyviin ja mielenterveydellisiin haasteisiin. Tarkastelen myös opiskelijoiden yhteisöllisyyden ylläpitämisen tapoja korona-aikana. Tutkielmani teoreettisessa viitekehyksessä tarkastelen yliopistoelämää erityisenä elämänvaiheena sekä opiskelijoiden elämää muovaamia tapahtumia ja muutoksia. Lisäksi käyn läpi hyvinvointia ja mielenterveyttä yliopisto-opiskelijoiden tilannetta kartoittaneiden tutkimusten näkökulmasta. Selvitän myös, miten suomalainen hyvinvointipolitiikka tukee opiskelijoiden mielenterveyttä.
Olen kerännyt tutkielmani aineiston verkkokyselyn avulla toukokuussa 2021. Kyselyyn vastasi 16 yliopisto-opiskelijaa eräästä suomalaisesta yliopistosta. Vastaajat olivat iältään 20 ikävuodesta 60 ikävuotta. Analyysimenetelmänä olen käyttänyt aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tutkielmani tulokset osoittivat, että koronapandemian aiheuttamia keskeisiä muutoksia olivat etäopetus ja sosiaalisen kanssakäymisen väheneminen. Etäopetuksella havaittiin olevan opiskelijoihin sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia: etäopetus tarjosi opiskelijoille joustavuutta ja vapautta opintojen järjestämiseen, mutta vähensi sosiaalista kanssakäymistä. Yhteisöllisyyttä on ylläpidetty esimerkiksi etätapahtumien avulla ja lähitapahtumien osallistujamäärää rajaamalla. Opiskelijat ovat kokeneet tarvitsevansa apua opintoihin liittyviin haasteisiin ja mielenterveydellisiin ongelmiin ja ovat olleet pääosin tyytyväisiä tarjottuun apuun. Opiskelijoiden antamista vastauksista korostui kuitenkin tietämättömyys ja epävarmuus opiskelijoille tarkoitettujen tukipalveluiden saatavuudesta ja tehtävistä. Lisäksi opiskelijoilla oli vahva käsitys palveluiden ruuhkautuneisuudesta, joka esti usein avun hakemisen. Tutkielman tulokset ohjaavat uudelleenarvioimaan palveluresurssien riittävyyttä ja tekemään pitkäjänteisempää tutkimusta korona-ajan vaikutuksista opiskelijoihin.