Terveydenhuoltohenkilöstön rokote-epäröinti ja koronarokotteen ottamishalukkuuteen yhteydessä olevat tekijät

Abstract

Terveydenhuoltohenkilöstön rokotteet ovat tärkeä osa potilasturvallisuutta ja hoidon laatua erityisesti epidemia- ja pandemiatilanteissa, joissa terveydenhuoltohenkilöstö työskentelee eturintamassa. Uuteen rokotteeseen yhdistetyn haitan on nähty vuosikymmen sitten laskevan rokotemyönteisyyttä myös terveydenhuoltohenkilöstön keskuudessa ja lisäävän rokote-epäröintiä. Terveysalan ammattilaiset näyttävät omalla toiminnallaan esimerkkiä muulle kansalle ja edistävät omalla rokotehalukkuudella parhaimmillaan kansallista rokotemyönteisyyttä, jonka vuoksi terveydenhuoltohenkilöstön rokote-epäröinnin syitä on tärkeä selvittää. Syitä ymmärtämällä terveydenhuoltohenkilökunnan rokotekattavuutta parantavia menetelmiä voidaan suunnitella ja toteuttaa paremmin. Tämän systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tarkoitus on kuvata koronarokotteeseen liittyvän rokote-epäröinnin yleisyyttä terveydenhuoltohenkilöstön keskuudessa sekä kuvata tekijöitä, jotka ovat yhteydessä terveydenhuoltohenkilöstön koronarokotteen ottamishalukkuuteen Euroopassa. Systemaattinen tiedonhaku suoritettiin käyttämällä Cinahl-, Pubmed-, ja Medic -tietokantoja. Hakusanoina käytettiin koronarokotetta, terveydenhuoltohenkilöstöä sekä rokotteen ottamiseen ja rokote-epäröintiin liittyviä termejä suomeksi ja englanniksi. Tietokantarajauksina käytettiin englannin tai suomen kieltä, vertaisarvioituja julkaisuja, tutkimuksen ilmaista saatavuutta yliopiston kautta sekä julkaisuvuosia 2019–2021. Sisäänottokriteereinä olivat tutkimusten vastaaminen ainakin toiseen tutkimuskysymykseen, tutkimusten tuli koskea terveydenhuoltohenkilöstöä Euroopassa ja vastata heidän koronarokotteensa ottamishalukkuuteen, epäröintiin tai kieltäytymiseen. Hakutulos kokonaisuudessaan tietokantarajausten jälkeen oli 174, joista kirjallisuuskatsaukseen valikoitui 13 tutkimusta. Rokote-epäröinnin yleisyydessä oli runsasta vaihtelua. Koronarokotteesta kieltäytyi 2,3–41 prosenttia terveydenhuoltohenkilöstöstä, 6,2–29 prosenttia ei ollut päättänyt tai epäröi rokotteen ottoa ja rokotteen aikoi ottaa tai oli ottanut 30–91,5 prosenttia. Keskeisimpiä koronarokotteen ottamishalukkuuteen vaikuttavia tekijöitä olivat osallistujien demograafiset tekijät, joissa vanhempi ikä, miessukupuoli ja korkeampi koulutustaso lisäsivät ottamishalukkuutta. Informaation merkitys näkyi niin epäröinnissä, kuin ottamishalukkuudessa. Vastaajat, jotka kokivat olevansa hyvin informoituja koronarokotteesta sekä luottivat lääkäreiden ja terveysviranomaisten antamaan tietoon, ottivat rokotteen todennäköisemmin, kuin ne, jotka eivät luottaneet viranomaisten antamaan tietoon ja kokivat tiedonpuutetta. Erilaiset huolet rokotteen kehittämisprosessista, turvallisuudesta ja tehosta taas lisäsivät rokote-epäröintiä. Koronarokotteeseen liittyvää rokote-epäröintiä voidaan vähentää tarjoamalla terveydenhuoltohenkilökunnalle rokotteisiin liittyviä koulutuksia, antamalla selkeää ja läpinäkyvää tietoa rokotteiden kehittämisprosesseista, haitoista ja hyödyistä sekä mahdollisuuden päästä helposti käsiksi eri alustoilla luotettavaan tietoon koronarokotteesta.