"This planet has an expiration date, and I am not going to stick around and find out when!” – Environmental narratives in Steven Universe

Abstract

Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan ympäristökatastrofinarratiiveja kouluikäisille lapsille suunnatuissa animaatioissa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana lasten animaatioihin on ilmestynyt kasvavissa määrin poliittisia teemoja, ensisijaisesti sateenkaarirepresentaation muodossa. Oma havaintoni oli, että animaatioissa saattaisi olla yhä enemmän myös ympäristöpoliittisia teemoja. Tutkimuskysymykseni on: kuinka paljon ympäristöpoliittisia narratiiveja esiintyy ja kuinka ne esitetään? Tarkastelun kohteeksi valikoitui Steven Universe (Cartoon Network 2013–2019), koska sarja on laajasti tunnettu koko alaa muuttaneista poliittisista narratiiveistaan. Kandidaatintutkielmalle sopivaksi aineistoksi rajasin tarkastelun yhteen tarinalinjaan, joka oli sarjan ensimmäinen jaksorajat ylittävä tarina. Aineistosta löysin neljä ympäristöpoliittista narratiivia: kauneus ja katastrofi-, heikot ihmiset-, diplomaattinen- sekä syyllisyys ja vastuu -narratiivit. Kauneus ja katastrofi -narratiivi kuvastaa, kuinka lastenmediassa perinteisesti käytettyä luonnon kauneuden kuvaamista voidaan hyödyntää osana katastrofinarratiivia. Heikot ihmiset -narratiivi kuvastaa sitä, kuinka sarjassa ihmiset kuvataan lähes poikkeuksetta heikkoina ja kykenemättöminä maailman pelastamiseen. Diplomaattisessa narratiivissa painotetaan viestiä siitä, että isotkin katastrofit voidaan välttää diplomatialla. Syyllisyys ja vastuu -narratiivissa korostuu taakka, jonka nuorempi sukupolvi kantaa vanhemman sukupolven virheiden seurauksena. Kokonaisuudessaan sarjassa on selkeitä ympäristöpoliittisia narratiiveja, jotka esitetään lähinnä hahmolähtöisen kerronnan avulla. Katastrofinarratiivit ovat vahvasti liitännäisiä hahmojen omiin tarinoihin, persooniin ja kasvuun. Myös sosiaalipoliittiset ongelmat kietoutuvat vahvasti yhteen ympäristöpoliittisen kerronnan kanssa. Nämä yhdessä luovat samaistumispintaa katsojilleen.