Pyöräiltävyys kaupunkisuunnittelussa : Osallisten näkemyksiä keskusta-alueen pyöräliikenteen kehittämisestä
Rekola, Elina (2022)
2022
Hallintotieteiden maisteriohjelma - Master's Programme in Administrative Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-04-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202204123180
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202204123180
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee kaupunkisuunnittelua pyöräiltävyyden näkökulmasta tapauksena Turun keskusta-alueen pyöräliikenteen kehittäminen. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten kaupunkisuunnittelun osalliset määrittelevät pyöräiltävyyttä liikennesuunnittelun kontekstissa. Osallisten näkökulmaan perehdytään tarkastelemalla Turun pyöräliikenteen ratkaisujen kehittämistä koskeviin dokumentteihin jätettyjä kommentteja. Tutkimuksessa pureudutaan samalla siihen, mistä eri näkökulmista osalliset pyöräiltävyyttä kommenteissaan lähestyvät.
Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostavat pyöräiltävyyden, pyöräily-ystävällisyyden, osallisuuden ja osallistumisen käsitteiden ohella muu pyöräilyä koskeva tutkimus. Keskeisen teoreettisen lähtökohdan tutkimukselle muodostaa eri tavoin määriteltävissä oleva pyöräiltävyyden käsite. Tutkielman aineisto muodostuu kommenteista, jotka osalliset ovat jättäneet koskien Turun pyöräliikenteen ratkaisujen kehittämiseen liittyvää kuulemista. Analysointi tehtiin käyttämällä sisällön- ja kehysanalyysia. Analyysi ja tulkinta tapahtuivat neljän eri kehyksen sisällä, jotka ovat fyysisen kaupunkirakenteen turvallisuuden ja käytettävyyden kehys, käyttäytymisen ja tiedon kehys, muuttuvien ja riippumattomien olosuhteiden kehys ja viihtyisyyden kehys. Kehykset kuvastavat nimensä mukaisesti monenlaisia eri näkökulmia, joista osalliset pyöräiltävyyttä kommenteissaan lähestyvät.
Tutkimuksen perusteella jo olemassa olevat pyöräiltävyyden käsitteet määrittävät osallisten näkökulmasta pyöräiltävyyttä. Tämä tapahtuu osallisten kommenttien sisältämien konkreettisempien ja abstraktimpien asioiden kietoutuessa osaksi käsitteiden elementtejä. Tutkimuksen perusteella pyöräiltävyyden määrittyminen voi tapahtua muihin asioihin vaikuttamisen kautta välillisesti. Ennakoitavuus ja paikkasidonnaisuus nousivat Turun tapauksen perusteella keskeisiksi elementeiksi, jotka voidaan nähdä osallisten näkökulmasta pyöräiltävyyttä määrittävinä tekijöinä.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että pyöräiltävyys määrittyy osallisten näkökulmasta katsottuna monta asiaa samaan aikaan huomioon ottavaksi. Tätä perustelee kehysten limittyminen ja yksilöiden näkökulmien mukanaan tuoma moninaisuus. Yksilöt näkevät asiat eri tavoin ja näin määrittelevät pyöräiltävyyttä omista lähtökohdistaan ja näkemyksistään käsin. Näkökulmaerot puolestaan todentavat erilaisia arvoja, intressejä ja toiveita, joiden ristiriitaisuus Turunkin tapauksen perusteella vaikeuttaa ja monimutkaistaa pyöräiltävyyden määrittelyä. Tutkimuksen perusteella pyöräiltävyyden määrittely ei osallisten näkökulmasta näyttäydykään yksinkertaisena eikä ongelmattomana.
Jatkotutkimusaiheina Turun tapauksen näkökulmasta olisi mielenkiintoista ensinnäkin tutkia osallisten kokemuksia Turun keskusta-alueella lopulta toteutetuista pyöräliikenteen ratkaisuista. Toisaalta olisi myös kiinnostavaa soveltaa jotakin jo olemassa olevaa pyöräiltävyyden indeksiä tai pyöräily-ystävällisyyden kriteeristöä ratkaisuihin, joihin Turussa lopulta päädytään. Entistä parempi ymmärrys aiheesta mahdollistaisi aiempaa pyöräiltävämpien kaupunkiympäristöjen toteuttamisen.
Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostavat pyöräiltävyyden, pyöräily-ystävällisyyden, osallisuuden ja osallistumisen käsitteiden ohella muu pyöräilyä koskeva tutkimus. Keskeisen teoreettisen lähtökohdan tutkimukselle muodostaa eri tavoin määriteltävissä oleva pyöräiltävyyden käsite. Tutkielman aineisto muodostuu kommenteista, jotka osalliset ovat jättäneet koskien Turun pyöräliikenteen ratkaisujen kehittämiseen liittyvää kuulemista. Analysointi tehtiin käyttämällä sisällön- ja kehysanalyysia. Analyysi ja tulkinta tapahtuivat neljän eri kehyksen sisällä, jotka ovat fyysisen kaupunkirakenteen turvallisuuden ja käytettävyyden kehys, käyttäytymisen ja tiedon kehys, muuttuvien ja riippumattomien olosuhteiden kehys ja viihtyisyyden kehys. Kehykset kuvastavat nimensä mukaisesti monenlaisia eri näkökulmia, joista osalliset pyöräiltävyyttä kommenteissaan lähestyvät.
Tutkimuksen perusteella jo olemassa olevat pyöräiltävyyden käsitteet määrittävät osallisten näkökulmasta pyöräiltävyyttä. Tämä tapahtuu osallisten kommenttien sisältämien konkreettisempien ja abstraktimpien asioiden kietoutuessa osaksi käsitteiden elementtejä. Tutkimuksen perusteella pyöräiltävyyden määrittyminen voi tapahtua muihin asioihin vaikuttamisen kautta välillisesti. Ennakoitavuus ja paikkasidonnaisuus nousivat Turun tapauksen perusteella keskeisiksi elementeiksi, jotka voidaan nähdä osallisten näkökulmasta pyöräiltävyyttä määrittävinä tekijöinä.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että pyöräiltävyys määrittyy osallisten näkökulmasta katsottuna monta asiaa samaan aikaan huomioon ottavaksi. Tätä perustelee kehysten limittyminen ja yksilöiden näkökulmien mukanaan tuoma moninaisuus. Yksilöt näkevät asiat eri tavoin ja näin määrittelevät pyöräiltävyyttä omista lähtökohdistaan ja näkemyksistään käsin. Näkökulmaerot puolestaan todentavat erilaisia arvoja, intressejä ja toiveita, joiden ristiriitaisuus Turunkin tapauksen perusteella vaikeuttaa ja monimutkaistaa pyöräiltävyyden määrittelyä. Tutkimuksen perusteella pyöräiltävyyden määrittely ei osallisten näkökulmasta näyttäydykään yksinkertaisena eikä ongelmattomana.
Jatkotutkimusaiheina Turun tapauksen näkökulmasta olisi mielenkiintoista ensinnäkin tutkia osallisten kokemuksia Turun keskusta-alueella lopulta toteutetuista pyöräliikenteen ratkaisuista. Toisaalta olisi myös kiinnostavaa soveltaa jotakin jo olemassa olevaa pyöräiltävyyden indeksiä tai pyöräily-ystävällisyyden kriteeristöä ratkaisuihin, joihin Turussa lopulta päädytään. Entistä parempi ymmärrys aiheesta mahdollistaisi aiempaa pyöräiltävämpien kaupunkiympäristöjen toteuttamisen.