Virkatekstin ja käyttötekstin välimaastossa: Heuristinen arviointi käytettävyyden arvioinnissa

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida heuristiikkojen soveltuvuutta virkatekstien käytettävyyden arviointiin sekä selvittää, millaisen kuvan heuristinen arviointi antaa virkatekstien käytettävyydestä. Tutkimuksen aineisto koostui poliisin suomen- ja ruotsinkielisistä passiohjeista. Aineisto arvioitiin nelikohtaisen heuristiikkalistan avulla. Lista räätälöitiin tutkimusaineistolle sopivaksi, ja se pohjautui Kotimaisten kielten keskuksen Virkakielitestiin, Riitta Suomisen (2019) kunnan verkkotekstien arviointiin tarkoitettuun heuristiikkalistaan sekä Tytti Suojasen ja Tiina Tuomisen (2015) käännösten käytettävyyden arviointiin tarkoitettuun heuristiikkalistaan. Käytettävyydellä tarkoitettiin tutkimuksessa tekstin soveltumista tarkoitukseensa ja kohderyhmälleen niin, että sitä voidaan käyttää tuloksellisesti, tehokkaasti ja miellyttävästi. Passiohjeet nähtiin informatiivisina ja operatiivisina käyttöteksteinä, joiden tulisi virkateksteinä noudattaa hyvän virkakielen periaatteita, mutta samalla käyttöteksteinä olla kohderyhmälleen käytettäviä. Tulosten mukaan suurin osa käytettävyysongelmista johtui havainnollistamisen ja konkretian puutteista. Käyttäjälle ei kerrottu kaikkea tietoa, jota hän voi käyttötilanteessa todennäköisesti tarvita, ja ohjeistus oli paikoin abstraktia. Toiseksi eniten käytettävyysongelmia aiheutti terminologia. Ohjeissa käytettiin epäyhteneväisiä ja käyttäjälle mahdollisesti vieraita termejä. Termiongelmissa oli eroavaisuuksia myös kieliversioiden välillä, ja ohjeiden kääntäjä oli todennäköisesti pystynyt korjaamaan joitakin termien yhteneväisyyteen liittyviä ongelmia. Sellaisiin ongelmiin, joihin olisi vaadittu substanssiosaamista hallinnon alalta, kääntäjä ei ollut puuttunut. Tulosten perusteella voidaan todeta, että heuristiikkojen avulla oli mahdollista löytää ohjeesta relevantteja käytettävyysongelmia, vaikka niiden perusteella ei voida päätellä, ovatko ongelmat sellaisia, joita myös todelliset käyttäjät pitäisivät käytettävyysongelmina. Heuristinen arviointi antaa itsessään käytettävyydestä kielteisen kuvan, sillä sen avulla ei etsitä käytettävyyttä parantavia seikkoja vaan virheitä. Suhteuttamalla tulokset aineiston laajuuteen voitiin kuitenkin päätellä, ettei tutkimusaineistossa ollut kyse laajoista käytettävyysongelmista.