Moninkertainen bilateralismi Euroopan unionin ilmastodiplomatiassa : Rooliteoreettinen analyysi Euroopan unionin ja Intian ilmastokumppanuudesta

Abstract

Tutkielmassa keskiössä on Euroopan unionin ilmastodiplomatian strategian muutosta ja uuden strategian toteuttamista erityisesti moninkertaisen bilateralismin keinoin. EU on merkittävä kansainvälisen ilmastopolitiikan toimija, joka pyrkii sekä oman globaalin roolinsa säilyttämiseen ja tavoitteidensa saavuttamiseen myös monenkeskisellä tasolla. Maailmanpolitiikan muutokset, kuten voimapolitiikan nousu, trendi bilateraalisten suhteitten vahvistumisesta monenkeskisen yhteistyön kustannuksella sekä populismin, autoritäärisyyden ja protektionismin kaltaisten arvojen nousu ovat ristiriidassa EU:n tavoitteiden ja perusarvojen kanssa uhaten sen globaalia roolia kansainvälisessä järjestelmässä. Tämän takia EU:n täytyy myös kehittää omaa strategiaansa ja toimintatapojaan sekä etsimään keinoja vahvistaa rooliaan: yksi keskeisiä väyliä tälle on toimia kansainvälisen ilmastojohtajan roolissa, jossa EU on perinteisesti pystynyt yhtenäisenä toimimaan kunnianhimoisesti ja painokkaasti.

Moninkertainen bilateralismi on keskeinen käsite tutkielmassa, joka kuvaa uutta ilmastodiplomatian strategian keinoa, jonka avulla keskeisten bilateraalisten kumppanuuksien avulla pyritään edistämään myös monenkeskisen tason tavoitteita ja yhteistyötä. Tutkielman tutkimuskysymykset ovat: Millaisia rooleja EU:lle ja Intialle rakentuu aineistossa ilmastodiplomatian toimijoina? Miten roolit heijastavat Euroopan unionin ilmastodiplomatian strategian muutosta monnikertaisen bilateralismin kontekstissa? Näitten kysymysten avulla pyritään selvittämään, kuinka EU:n strategian muutos näkyy aineistossa ja kahdenvälisessä ilmastodiplomatian suhteessa Intian kanssa. Rooleja etsitään aineistona toimivista EU:n ja Intian yhteisistä julkilausumista, strategiapapereista sekä EU:n omasta Intia-strategian tiekarttadokumentista. Aineistoa täydentävät lisäksi Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan kommentit huippukokousten jälkeen, joka vahvistaa tutkimuksen näkökulmaa juuri EU:n toimijuuden tutkimisessa.

EU:n toimijuus kansainvälisen politiikan parissa on pitkään tutkittu aihe, joka tarjoaa kehyksen EU:n ulkoisen toiminnan tutkimiselle. Sen syventämistä selittämään unionin toiminnan laajentumisen lisäksi myös sitä, miten unionin toiminta kehittyy sen eri ulkoisen toiminnan osa alueilla, tarjoaa mahdollisuuden kehittää teoriaa. Tätä tukevan rooliteorian avulla voidaan löytää toimijoihin kohdistuvia rooliodotuksia, -suorituksia sekä -ristiriitoja, jotka auttavat tutkimuskysymyksiin vastaamisessa. Tutkimustulokset osoittavat, että ulkoinen mahdollisuus kumppanuuden syventämiseen Intian kanssa vaikuttaa auenneen EU:lle Intian ollessa avoimempi kansainvälisen ilmastotoimijan roolinsa kasvattamiselle. EU on onnistunut siirtymään strategiassaan joustavampaan, käytännönläheisempään sekä kumppaninsa ominaispiirteet paremmin huomioon ottavaan suuntaan ja kykenee aiempaa paremmin strategiseen kokonaiskuvan tarkasteluun ulkoisessa toiminnassaan myös ilmastodiplomatian parissa. EU:n keskeisiä esille tulevia rooleja ovat ilmastojohtajan, arvojensa edistäjän, monenkeskisen yhteistyön puolustajan sekä esimerkin näyttäjän roolit. Intialle taas keskeistä aineistossa on esille nouseva rooliristiriita nousevan vallan vastuiden ja kehittyvän valtion tuen tarpeiden välillä.