Kun lapsen koti on muualla : Kirjallisuuskatsaus huostaanoton jälkeisestä vanhemmuudesta

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan sitä, millaisena huostaanoton jälkeinen vanhemmuus näyttäytyy aiemmissa tutkimuksissa. Tutkielma on toteutettu kirjallisuuskatsauksena ja aineisto koostuu kymmenestä vertaisarvioidusta tieteellisestä artikkelista, joissa käsitellään huostaanoton jälkeistä vanhemmuutta vanhempien näkökulmasta. Tutkimus kiinnittyy lastensuojelun sijaishuollon ja perhetutkimuksen aloille. Teoriaosuus käsittelee huostaanottoa ja vanhemmuutta lastensuojelun näkökulmasta sekä perhe- ja vanhemmuustutkimusta. Analyysimenetelmänä toimii teemoittelu ja sisällönanalyysi. Analyysin tuloksena syntyi neljän huostaanoton jälkeistä vanhemmuutta kuvaavaa kategoriaa: vanhemmuus yhteydenpitona ja yhteistyönä, vanhemmuusidentiteetin uudelleenmuotoutuminen, ammattilaisten ja läheisten vaikutus vanhemmuuteen ja ristiriitaiset tunteet.

Vanhemmuutta toteutetaan huostaanoton jälkeen yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa, joista sijaisperhe näyttäytyi aineistossa erityisen merkityksellisenä. Vanhemmat kokivat, että heidän suhteensa sijaisperheeseen vaikutti vanhemmuuden toteuttamiseen sekä yhteydenpitoon lasten kanssa. Yhteydenpito huostaanotettujen lasten kanssa koettiin tärkeäksi, mutta haastavaksi. Huostaanotto näyttäytyi vanhemmille suurena kriisinä ja muutoksena, jolla oli pysyviä vaikutuksia vanhempien käsitykselle itsestään. Hyvän vanhemman identiteetti oli vanhemmille tärkeä ja sitä pyrittiin säilyttämään tarkastelemalla omaa tilannetta eri näkökulmista. Osa vanhemmista motivoitui huostaanoton myötä muuttamaan omaa tilannettaan ja kehittämään itseään. Tämä näkyi esimerkiksi päihteistä vieroittautumisena ja omaan kuntoutumiseen panostamisena.

Vanhemmuuden kokemukseen huostaanoton jälkeen vaikuttivat vanhempien itsensä lisäksi läheiset ja ammattilaiset. Muiden ihmisten vaikutus konkretisoitui tukena tai sen puutteena sekä arvostelun kohteeksi joutumisena. Läheisiltä saatu tuki ei koskettanut kaikkia vanhempia ja useat vanhemmista ilmaisivat tuen tarvetta ja kehitysehdotuksia vanhemmille suunnatun tuen kehittämiseksi. Vanhemmat kokivat huostaanottoon ja vanhemmuuteensa liittyen vahvoja ja ristiriitaisia tunteita. Osa vanhemmista näki huostaanoton tarjoavan lapselle paljon hyvää, toiset vastustivat huostaanottoa ja taistelivat lapsen takaisin saamiseksi. Huostaanoton herättämät tunteet eivät välttämättä kadonneet ajan kuluessa, mutta ne saattoivat muuttaa muotoaan.

Analyysi toi näkyviin, että vaikka vanhempien kokemuksissa oli yhteisiä piirteitä, vanhemmuus ei näyttäytynyt samanlaisena kaikille huostaanotettujen lasten vanhemmille. Vanhemmuus koettiin yksilöllisenä kokemuksena, joka rakentui lastensuojelujärjestelmän rajoissa ja suhteessa muihin ihmisiin.