Opettajien monikulttuurisuusasenteet

Abstract

Suomalaiset koulut kansainvälistyvät ja monikulttuuristuvat. Kouluilla on mahdollisuus toimia monikulttuurisuushaasteiden ehkäisijänä ja avainasemassa ovat opettajat. Kouluarjessa opettajat ovat vaikuttamassa yhdenvertaisuuteen mahdollistamalla kohtaamisia ja arvostamalla oppilaiden kulttuuri-identiteettiä. Tämän pro gradu -tutkielman lähtökohtana on monikulttuurisen kouluarjen tarkastelu sen nykytilassa. Aihetta ei ole juurikaan tutkittu opettajien näkökulmasta, joten tässä tutkimuksessa erityinen kiinnostus kohdistuu opettajien monikulttuurisuusasenteiden kuvailuun ja niiden esille nostamiseen. Tutkielman teoriaosuudessa tarkastellaan koulumaailmaan linkittyvää sivistyskäsitystä ja sen historiaa. Sivistys liitetään oppimiseen, käyttäytymiseen sekä kaikkeen inhimilliseen toimintaan, joka on mukautunut vallitseviin olosuhteisiin. Sivistyskäsitys liittyy moniin yhteiskunnallisiin pyrkimyksiin, joihin myös opettajat ovat eri aikoina sitoutuneet. Tämän lisäksi syvennytään monikulttuurisuuden käsitteeseen ja sen eri teemoihin. Lisääntyneen monikulttuurisuuden johdosta on pohdittu koulujen tarjoamia kulttuurisia malleja. Tärkeäksi on noussut opettajien monikulttuurisuuskasvatus, jossa pyritään minimoimaan monikulttuurisuuteen liittyvät haasteet ja maksimoimaan sen koulutukselliset mahdollisuudet. Teoriaosuuden lopussa tarkastellaan asennekäsitettä ja sen näyttäytymistä opettajien työssä. Asenteet ohjaavat ihmisten toimintaa erilaisissa tilanteissa ja vaikuttavat siinä, minkälaisia tulkintoja teemme toisista. Tutkimustehtävänä oli selvittää opettajien monikulttuurisuusasenteita opettajien esittämien kommentointien pohjalta. Tutkimuskysymykset olivat: Millaisia käsityksiä opettajilla on monikulttuurisuuden toteutumisesta tämänhetkisessä koulumaailmassa? Millaisia asenteita opettajat tuottavat puheessaan tarkastellessaan heihin kohdistuvaa keskustelua? Tutkimus oli menetelmältään laadullinen ja sen metodologinen lähestymistapa oli laadullinen asennetutkimus. Laadullinen asennetutkimus valikoitui tutkimuksen menetelmäksi, koska tutkimuksen mielenkiinto kohdistui opettajien monikulttuurisuusasenteiden argumentaatioiden kuvaamiseen. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla viittä eri yläkoulun opettajaa. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina yksilöhaastatteluina, jonka yhteydessä esitettiin virikkeitä. Aineiston analysointi toteutettiin kahdella tasolla, luokittelevan ja tulkitsevan analyysin avulla. Laadullisen asennetutkimuksen analyysin avulla voitiin tunnistaa erilaisia kannanottoja ja perusteluja. Tulokset osoittivat, että opettajien sukupolvierot ja koulujen vanhat toimintamallit hidastavat koulujen kehittymistä. Opettajien omat käsitykset monikulttuurisuusosaamisesta liittyvät vahvemmin opettajien omiin kokemuksiin kuin opettajien pedagogisiin valmiuksiin ja koulutukseen asiasta. Resurssien niukkuus ja lisätyö koettiin esteiksi monikulttuurisuusasioiden toteutumiselle kouluarjessa. Monikulttuurisuuteen liittyvä vähäinen koulutus ja tieto asiasta näyttäytyi opettajien epävarmuutta korostavassa puheessa ja asian kokemisena monimutkaisena. Opettajien monikulttuurisuussivistys esiintyi keskeneräisenä ja osin kulttuurisidonnaisesti. Tulevaisuuteen liittyi kuitenkin vahvaa muutoshalukkuutta ja positiivisuutta. Näitä tutkimustuloksia voidaan hyödyntää aiheeseen liittyvässä jatkotutkimuksessa sekä koulujen sisäisessä kehittämistyössä.