Kuntakonsernin ulkopuolelta hankittujen palveluiden arvioinnin raportointi kuusikkokuntien tarkastuslautakunnissa
Tamio, Aki (2022)
2022
Hallintotieteiden maisteriohjelma - Master's Programme in Administrative Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. Only for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-04-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202204042997
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202204042997
Tiivistelmä
Ulkoistusten ja ostopalveluiden hyödyntäminen on enenevissä määrin arkipäivää kuntien palvelutuotannossa. Lisäksi palvelujen ostot ovat nousseet euromääräisesti tarkastellen henkilöstökulujen jälkeen kuntien merkittävimmäksi toimintamenoeräksi. Tarkastuslautakunnan tehtävänä on arvioida kunnanvaltuuston asettamien toiminnan ja talouden tavoitteiden toteutumista kunnassa ja kuntakonsernissa. Lisäksi tarkastuslautakunta arvioi vuosittain kunnan toiminnan tuloksellisuutta ja tarkoituksenmukaisuutta. Edellä mainittuihin arviointitehtäviin sisältyy myös kunnan ulkopuolisten palvelutoimintamuotojen kautta tuotettujen palveluiden arviointi.
Tutkimuksen lähtökohtana toimi päätutkimuskysymys: Miten tarkastuslautakunnat raportoivat kuntakonsernin ulkopuolelta hankittujen palveluiden arvioinnista? Lisäksi kahden alatutkimuskysymyksen avulla pyrittiin selvittämään, minkälaiset asiat painottuvat arviointikertomuksiin sisältyvässä aihepiirin raportoinnissa, ja näyttäytyykö arviointi raportoinnin perusteella riittävältä. Tutkimus rajattiin koskemaan Suomen kuuden suurimman kunnan (Espoo, Helsinki, Oulu, Tampere, Turku ja Vantaa) tarkastuslautakuntien vuosien 2016– 2020 arviointikertomuksia. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä.
Tuloksien perusteella tarkastuslautakunnat arvioivat kuntakonsernin ulkopuolelta hankittuja palveluita pääsääntöisesti toimialakohtaisesti ja suhteessa omaan palvelutuotantoon. Arviointi näyttäisi jäävän suurelta osin tarkastuslautakunnan itse päättämien arviointiteemojen varaan, sillä kunnanvaltuustojen asettamien toiminnan ja talouden tavoitteisiin sisältyy varsin niukasti kuntakonsernin ulkopuolisiin palveluihin kytkeytyviä tavoitteita. Tarkastuslautakunnat näyttäisivät kiinnittävän arvioinnissaan erityistä huomiota kunnan sopimus- ja hankintaosaamisen sekä laadunvalvonnan ja riskienhallinnan arviointiin. Sen sijaan tuloksellisuuden perinteisten osatekijöiden (taloudellisuus, tuottavuus ja vaikuttavuus) esiintyvyys arvioinnin raportoinnissa on vähäistä.
Määrällisesti kuntakonsernin ulkopuolisten palveluiden arviointi näyttäisi saaneen hyvin jalansijaa kuusikkokuntien arviointikertomuksissa. Arviointi on sisällöltään kuitenkin aiempien tutkimustulosten mukaisesti yhä melko jäsentymätöntä ja epäsystemaattista. Aihepiirin jatkotutkimusta olisi mielenkiintoista kohdentaa erityisesti tulevien hyvinvointialueiden tarkastuslautakuntien arviointityöhön.
Tutkimuksen lähtökohtana toimi päätutkimuskysymys: Miten tarkastuslautakunnat raportoivat kuntakonsernin ulkopuolelta hankittujen palveluiden arvioinnista? Lisäksi kahden alatutkimuskysymyksen avulla pyrittiin selvittämään, minkälaiset asiat painottuvat arviointikertomuksiin sisältyvässä aihepiirin raportoinnissa, ja näyttäytyykö arviointi raportoinnin perusteella riittävältä. Tutkimus rajattiin koskemaan Suomen kuuden suurimman kunnan (Espoo, Helsinki, Oulu, Tampere, Turku ja Vantaa) tarkastuslautakuntien vuosien 2016– 2020 arviointikertomuksia. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä.
Tuloksien perusteella tarkastuslautakunnat arvioivat kuntakonsernin ulkopuolelta hankittuja palveluita pääsääntöisesti toimialakohtaisesti ja suhteessa omaan palvelutuotantoon. Arviointi näyttäisi jäävän suurelta osin tarkastuslautakunnan itse päättämien arviointiteemojen varaan, sillä kunnanvaltuustojen asettamien toiminnan ja talouden tavoitteisiin sisältyy varsin niukasti kuntakonsernin ulkopuolisiin palveluihin kytkeytyviä tavoitteita. Tarkastuslautakunnat näyttäisivät kiinnittävän arvioinnissaan erityistä huomiota kunnan sopimus- ja hankintaosaamisen sekä laadunvalvonnan ja riskienhallinnan arviointiin. Sen sijaan tuloksellisuuden perinteisten osatekijöiden (taloudellisuus, tuottavuus ja vaikuttavuus) esiintyvyys arvioinnin raportoinnissa on vähäistä.
Määrällisesti kuntakonsernin ulkopuolisten palveluiden arviointi näyttäisi saaneen hyvin jalansijaa kuusikkokuntien arviointikertomuksissa. Arviointi on sisällöltään kuitenkin aiempien tutkimustulosten mukaisesti yhä melko jäsentymätöntä ja epäsystemaattista. Aihepiirin jatkotutkimusta olisi mielenkiintoista kohdentaa erityisesti tulevien hyvinvointialueiden tarkastuslautakuntien arviointityöhön.