Yhteydessä toisiin, yhteydessä itseen?: Aikuisiän kiintymystyylin yhteys interoseptiiviseen havainnointikykyyn
Hausen, Aino (2022)
Hausen, Aino
2022
Psykologian maisteriohjelma - Master's Programme in Psychology
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-04-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202204042975
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202204042975
Tiivistelmä
Interoseption eli kyvyn havaita ja tunnistaa kehon sisäisiä tuntemuksia on havaittu olevan keskeisessä roolissa subjektiivisissa tunnekokemuksissa sekä yksilön kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa. Kehosta mieleen saapuvat interoseptiiviset tuntemukset välittävät tärkeää tietoa kehon homeostaattisesta tilasta sekä siihen liittyvistä henkilökohtaisista tarpeista. Interoseptiivisessa havainnointikyvyssä on kuitenkin löydetty yksilöllisiä eroja. Poikkeavan interoseptiivisen havainnointikyvyn on havaittu olevan yhteydessä laajaan kirjoon mielenterveyden häiriöitä sekä vaikeuteen tunnistaa ja säädellä omia tunteita. Interoseptiivisen havainnointikyvyn on ehdotettu kehittyvän vauvaiän kiintymyssuhteessa, jossa yksilö oppii vuorovaikutuksen ja saatavan hoivan kautta liittämään selityksiä havaitsemilleen interoseptiivisille tuntemuksille. Lapsen tarpeita ohittavan hoivan on esitetty altistavan poikkeavan interoseptiivisen havainnointikyvyn kehittymiselle. Varhainen kiintymyssuhde toimii myös pohjana aikuisiän kiintymystyyleille, jotka määrittävät tapaa suhtautua itseen ja muihin läheisissä ihmissuhteissa. Aikuisiän kiintymystyylien onkin alustavissa tutkimuksissa havaittu olevan yhteydessä interoseptiivisen havainnointikyvyn yksilöllisiin eroihin. Kiintymystyyleissä on havaittavissa niille ominaisia tunteidensäätelykeinoja, jotka saattavat myös heijastaa eroja interoseptiivisessa havainnoinnissa erityisesti kielteisten tunteiden yhteydessä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia suomalaisella aineistolla, onko aikuisiän kiintymystyyli yhteydessä interoseptiiviseen havainnointikykyyn, sekä millä tavoin. Toiseksi tutkittiin, miten tunnekokemuksen valenssi vaikuttaa kiintymystyylin ja interoseptiivisen havainnointikyvyn yhteyteen. Tutkimuksessa käytetty aineisto koostuu internet-lomakkeella (N = 146 vastaajaa) kerätyn kiintymystyylikyselyn vastauksista sekä omaelämäkerrallisista tunnetarinoista, joista etsittiin ja luokiteltiin interoseptiivisiin tuntemuksiin viittaavat maininnat.
Tutkimuksessa ei, hypoteesien vastaisesti, löydetty yhteyttä kiintymystyylin ja interoseptiivisen havainnointikyvyn välillä. Tunnekokemuksen valenssin ei myöskään havaittu vaikuttavan kiintymystyylin ja interoseptiivisen havainnointikyvyn yhteyteen. Tutkimukseen valikoitunut aineisto sekä tutkimuksessa käytetyt mittarit saattoivat vaikuttaa siihen, että tulokset olivat osin ristiriidassa aikaisempien kiintymystyyliä ja interoseptiivista havainnointikykyä koskevien tutkimusten kanssa.
Tutkimustulokset nostavat esiin tarpeen jatkotutkimuksille. Tulevaisuudessa on tärkeä selvittää, mitkä muut tekijät, kuten mielenterveysongelmat tai lapsuusiän traumaattiset kokemukset, voivat vaikuttaa interoseptiivisen havainnointikyvyn ja kiintymystyylin yhteyteen. Lisäksi tarvitaan pitkittäistutkimusta interoseptiivisen havainnointikyvyn kehitykseen vaikuttavista tekijöistä varhaislapsuudesta aikuisuuteen. Koska interoseptiivisen havainnointikyvyn ja kiintymystyylin yhteyttä on tutkittu vielä verrattain vähän, eikä Suomessa tiettävästi ole julkaistu aikaisempia tutkimuksia aiheesta, tutkimus on tarpeellinen lisä interoseptiota koskevaan tutkimukseen. Tutkimus voi tuoda mielenterveyden ja sen häiriöiden käsitteellistämiseen sekä hoitoon kokonaisvaltaisempaa näkökulmaa, jossa mieli ja keho nähdään yhteydessä olevana kokonaisuutena.
Tutkimuksessa ei, hypoteesien vastaisesti, löydetty yhteyttä kiintymystyylin ja interoseptiivisen havainnointikyvyn välillä. Tunnekokemuksen valenssin ei myöskään havaittu vaikuttavan kiintymystyylin ja interoseptiivisen havainnointikyvyn yhteyteen. Tutkimukseen valikoitunut aineisto sekä tutkimuksessa käytetyt mittarit saattoivat vaikuttaa siihen, että tulokset olivat osin ristiriidassa aikaisempien kiintymystyyliä ja interoseptiivista havainnointikykyä koskevien tutkimusten kanssa.
Tutkimustulokset nostavat esiin tarpeen jatkotutkimuksille. Tulevaisuudessa on tärkeä selvittää, mitkä muut tekijät, kuten mielenterveysongelmat tai lapsuusiän traumaattiset kokemukset, voivat vaikuttaa interoseptiivisen havainnointikyvyn ja kiintymystyylin yhteyteen. Lisäksi tarvitaan pitkittäistutkimusta interoseptiivisen havainnointikyvyn kehitykseen vaikuttavista tekijöistä varhaislapsuudesta aikuisuuteen. Koska interoseptiivisen havainnointikyvyn ja kiintymystyylin yhteyttä on tutkittu vielä verrattain vähän, eikä Suomessa tiettävästi ole julkaistu aikaisempia tutkimuksia aiheesta, tutkimus on tarpeellinen lisä interoseptiota koskevaan tutkimukseen. Tutkimus voi tuoda mielenterveyden ja sen häiriöiden käsitteellistämiseen sekä hoitoon kokonaisvaltaisempaa näkökulmaa, jossa mieli ja keho nähdään yhteydessä olevana kokonaisuutena.