Stand up -koomikoiden ammatillinen tiedonhankinta
Honka, Veera (2022)
2022
Informaatiotutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Information Studies
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-04-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202204012953
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202204012953
Tiivistelmä
Tutkielmassa selvitettiin suomalaisten stand up -koomikkojen ammatillista tiedonhankintaa. Tarkoituksena oli selvittää, hankkivatko stand up -koomikot faktatietoa taustoittaakseen materiaalejaan eli esityksissään kertomia tarinoitaan. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla 11 suomalaista stand up -koomikkoa puolistrukturoitua teemahaastattelumenetelmää soveltaen ja hyödyntäen.
Haastatteluissa selvisi, että jokainen haastateltavista hankki taustoittavaa tai faktatietoa juttuihinsa. Se, missä määrin tiedonhankintaa tehtiin, vaihteli suuresti. Yksi tiedonhankinnan määrään vaikuttavista tekijöistä oli se, koostuiko koomikoiden esittämä materiaali omakohtaisista aiheista. Tarinoiden omakohtaisuus vähensi tiedonhankinnan tarvetta. Kaikille koomikoille faktatiedot eivät olleet suuressa roolissa, mutta useimmat koomikot halusivat kuitenkin, että tietyillä yksityiskohdilla on faktapohja. Joillekin totuudenmukaisuus oli hyvin tärkeää ainakin tarinan lähtökohtatasolla. Enemmistön mielestä oli tärkeää, että faktuaaliset yksityiskohdat pitävät paikkansa, mutta heistä puolella faktojen merkitys riippui käsiteltävästä aiheesta. Suurin osa haastatelluista myös kertoi hankkivansa tietoa juttujansa varten, mutta heistä useimmille jutun aiheella oli merkitystä tiedonhankinnassa.
Saatuja tuloksia verrattiin Sanda Erdelezin tiedonkohtaamisen malliin (1999) ja McKenzien arkielämän tiedonhankinnanmalliin (2003). Tulosten perusteella voitiin todeta, että McKenzien malli soveltuu hyvin stand up -koomikoiden ammatilliseen tiedonhankintaan, sillä erilaiset tiedonhankinnan tavat näkyivät selkeästi koomikoiden tavoissa hankkia tietoa. Erdelezin malli soveltui haastateltujen ryhmään osin; varsin monia koomikoista voidaan pitää kohtaajina ja joukosta löytyi myös yksi super-kohtaajan kuvaukseen sopiva koomikko.
Haastatteluissa selvisi, että jokainen haastateltavista hankki taustoittavaa tai faktatietoa juttuihinsa. Se, missä määrin tiedonhankintaa tehtiin, vaihteli suuresti. Yksi tiedonhankinnan määrään vaikuttavista tekijöistä oli se, koostuiko koomikoiden esittämä materiaali omakohtaisista aiheista. Tarinoiden omakohtaisuus vähensi tiedonhankinnan tarvetta. Kaikille koomikoille faktatiedot eivät olleet suuressa roolissa, mutta useimmat koomikot halusivat kuitenkin, että tietyillä yksityiskohdilla on faktapohja. Joillekin totuudenmukaisuus oli hyvin tärkeää ainakin tarinan lähtökohtatasolla. Enemmistön mielestä oli tärkeää, että faktuaaliset yksityiskohdat pitävät paikkansa, mutta heistä puolella faktojen merkitys riippui käsiteltävästä aiheesta. Suurin osa haastatelluista myös kertoi hankkivansa tietoa juttujansa varten, mutta heistä useimmille jutun aiheella oli merkitystä tiedonhankinnassa.
Saatuja tuloksia verrattiin Sanda Erdelezin tiedonkohtaamisen malliin (1999) ja McKenzien arkielämän tiedonhankinnanmalliin (2003). Tulosten perusteella voitiin todeta, että McKenzien malli soveltuu hyvin stand up -koomikoiden ammatilliseen tiedonhankintaan, sillä erilaiset tiedonhankinnan tavat näkyivät selkeästi koomikoiden tavoissa hankkia tietoa. Erdelezin malli soveltui haastateltujen ryhmään osin; varsin monia koomikoista voidaan pitää kohtaajina ja joukosta löytyi myös yksi super-kohtaajan kuvaukseen sopiva koomikko.