Henkilötietojen suoja keinona taata väärinkäytösten ilmoittajan sananvapaus ja organisaatioiden hyvä hallinto: tarkastelussa whistleblower-direktiivi

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan miten väärinkäytösten ilmoittajien henkilötietojen suojan avulla voidaan suojata ilmoittajan sananvapautta ja organisaatioiden hyvää hallintoa. Tarkastelussa näkökulmina ovat myös miten henkilötietojen suojan voidaan nähdä edistävän sananvapauden toteutumista väärinkäytösten ilmoittajien suojeludirektiivin näkökulmasta sekä miten väärinkäytösten ilmoittajien henkilötietojen suojan avulla voidaan edistää hyvän hallinnon toteutumista. Tutkielma kohdistuu Suomen kansalliseen oikeustilaan ennen Euroopan unionin väärinkäytösten ilmoittajien suojelua koskevan direktiivin kansallista voimaansaattamista. Lainopillisena tutkimuksena tutkielman aineisto koostuu pääosin kansallisesta lainsäädännöstä sekä oikeuskäytännöstä, virallislähteistä, oikeuskirjallisuudesta sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja Euroopan unionin tuomioistuimen väärinkäytösten ilmoittamista, sananvapautta ja henkilötietojen suojaa koskevasta tapauskäytännöstä.

Tutkielman tuloksena on, että väärinkäytösten ilmoittamiseksi ja ilmoittajien suojaamiseksi on olemassa tiettyjen aiheiden osalta kansallista lainsäädäntöä ja ilmoittajan suojelu on huomioitu myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tapauskäytännössä, mutta olemassa olevat suojakeinot eivät kata yhtenäisesti kaikkia ilmoittajan suojeludirektiivin osa-alueita eivätkä ilmoittajan henkilötietojen suojan ja henkilöllisyyden luottamuksellisuuden vaatimuksia. Ilmoittajan suojelussa vastakkain ovat usein ilmoittajan sananvapauden käyttö ja tarve saada suojaa henkilötietojen käsittelylle luottamuksellisuuden tai anonyymin ilmoittamisen osalta sekä ilmoituksen kohteena olevan organisaation ja yksittäisten henkilöiden toiminta sekä oikeudet. Kollisiotilanne edellyttää punnintaa sananvapauden, ilmoittajan luottamuksellisuuden suojaamisen ja ilmoitettavan tiedon yleisen intressin sekä erinäisten tietojen suojaamiseen kohdistuvien intressien välillä.

Hyvän hallinnon näkökulmasta väärinkäytösten ilmoittaminen tuo olemassa olevien kantelu- ja muutoksenhakumenettelyiden lisäksi lisää mahdollisuuksia hyvän hallinnon ja oikeusvaltioperiaatteen toteuttamisen valvontaan. Ilmoittamisen avulla voidaan ylläpitää ja kasvattaa luottamusta julkisen hallinnon toimintaan, sikäli kun sen avulla mahdollistetaan toiminnan kriittinen tarkastelu ja korjaaminen. Euroopan unionin yleinen-tietosuoja asetus asettaa henkilötietojen suojaamisen vaatimuksia, joita direktiivin perusteella voimaansaatettavan lainsäädännön tulkinnassa ja väärinkäytösten ilmoittamisen kansallisessa yhteensovittamisessa esimerkiksi ilmoitusten julkisuuden osalta tulee huomioida. Ilmoittaminen mahdollistaa myös hallinnon toiminnan kehittämisen digitaalisten ilmoitusväylien avulla sekä hyvän hallinnon toteutumisen tarkastelun myös julkista hallintotehtävää hoitavien organisaatioiden osalta.

Johtopäätöksenä tutkielman osalta on, että kansallisen ilmoittamisen oikeustila tulee ilmoittajan suojelua koskevan direktiivin voimaansaattamisen osalta mukautumaan asteittain kohti kansainvälistä ja yleiseurooppalaista oikeusajattelua. Voimaansaattamisen yhteydessä ja jälkeen on kuitenkin tarvetta selkeyttää tiettyjä kysymyksiä koskien tietosuoja-asetuksen, tietosuojalainsäädännön, kansallisen ilmoittajansuojelulainsäädännön ja erityislainsäädännön vaatimusten suhteen esimerkiksi työlainsäädännön ja rekisteröidyn informoinnin osalta. Ilmoittajien suojeluun tulevat vaikuttamaan myös kansallisen lainsäädännön mahdolliset tarkennukset ja lisäykset direktiivissä määriteltyyn suojan alaan, kuten anonyymi ilmoittaminen ja lainsäädännön soveltamisalaa sekä ilmoitusten aihealueita koskevat rajaukset.