Kriisiviestintä osana kaupungin kriisijohtamista : Tampereen kaupungin viranhaltijoiden ja viestintäasiantuntijan kokemuksia kriisiviestinnästä sosiaalisessa mediassa koronapandemian aikana

Abstract

Kriisiviestintä on keskeinen osa kriisinhallintaa. Sosiaalisen median merkitys kriisiviestinnän toteuttamisessa on korostunut yhä enemmän digitalisoituvassa maailmassa. Tässä tutkielmassa tarkastellaan kriisiviestintää sosiaalisessa mediassa osana kaupungin kriisijohtamista. Tutkielmassa selvitetään ja muodostetaan ymmärrystä siitä, miten sosiaalista mediaa voidaan hyödyntää kaupungin kriisiviestinnässä. Lisäksi käsitystä halutaan lisätä siitä, millaisia mahdollisuuksia ja haasteita sosiaalisen median kriisiviestintään kytkeytyy. Tutkielmassa pyritään selvittämään kokemusten kautta, tarjoaako sosiaalisen median kriisiviestintä mahdollisuuden kansalaiskeskusteluun.

Tutkielman tarkastelussa ovat Tampereen kaupungin kriisiviestinnän toimijoiden kokemukset sosiaalisen median hyödynnettävyydestä kriisiviestinnässä koronapandemian aikana. Tämä muodostaa tärkeimmän tutkimustehtävän. Tutkielma on luonteeltaan kvalitatiivinen tutkimus, jossa aineiston keruu tapahtui puolistrukturoitujen teemahaastatteluiden avulla. Haastatteluihin osallistui kaksi Tampereen kaupungin viranhaltijaa sekä viestinnän asiantuntija. Tutkielman teoreettinen viitekehys koostuu kahdesta osasta. Ensimmäiseksi tarkastellaan kriisitilaa, kriisijohtamista ja kriisiviestintää käsitteinä. Tämän jälkeen teoria syventyy kriisiviestinnän erityispiirteisiin ja sen toteuttamiseen sosiaalisessa mediassa osana digitaalista julkisuutta Aineiston analyysi suoritettiin teoriaohjaavana sisällönanalyysinä.

Tutkimuksen analyysistä johdetut tulkinnat osoittavat, että sosiaalinen media nähdään pääasiassa myönteisenä työvälineenä kriisiviestinnässä. Erityinen hyöty muodostuu siitä, että sosiaalinen media mahdollistaa laajojen joukkojen tavoittamisen kriisitilanteessa nopeutensa ja reaaliaikaisuutensa vuoksi. Keskeisimmät haasteet liittyvät disinformaation leviämiseen sekä siihen, ettei sosiaalinen media tavoita kaikkia väestöryhmiä.

Jatkotutkimuksena sosiaalisen median kriisiviestintää koskevaan ilmiökenttää koskien olisi hyvä tutkia myös kansalaisten kokemuksia sosiaalisesta mediasta informaation lähteenä. Jatkossa aihetta voisi tutkia nyansoidummin kansalaiskeskustelua koskevan tematiikan ympärillä, jotta voitaisiin luoda käsitystä sosiaalisen median toimimisesta dialogin mahdollistajana.