Lärares uppfattningar av kommunikation och språklig anpassning under svensklektioner

Abstract

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani ruotsinopettajien näkemyksiä viestinnästä ja kielellisestä akkommodaatiosta ruotsin oppitunneilla. Tutkimuksen tarkoituksena on asymmetrisen viestinnän ja kielellisen akkommodaation näkökulmasta selvittää, millaisia näkemyksiä ruotsinopettajilla on omasta viestinnästään tuntien aikana. Aihetta lähestytään selvittämällä, miten opettajat näkevät oman roolinsa ja kielenkäyttönsä luokkahuoneen viestinnässä sekä miten opettajat käsittävät onnistuneen viestinnän ruotsin tunneilla.

Tutkimuksen aineisto on kerätty haastattelemalla viittä, eri kouluasteilla opettavaa ruotsinopettajaa marraskuussa 2021. Kerätty aineisto on litteroitu ja analysoitu hyödyntäen fenomenografiaa, jonka avulla on voitu tutkia haastateltujen opettajien näkemyksiä tutkittavasta aiheesta muodostamalla näitä käsityksiä kuvaavia kategorioita. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytän kielellisen akkommodaation teorioita, erityisesti Communication accommodation theory -teoriaa, viestintää luokkahuoneessa sekä selkokielen periaatteita.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että ruotsinopettajien näkemysten mukaan heidän roolinaan ruotsin tunneilla on käyttää mahdollisimman paljon kohdekieltä sekä kannustaa myös oppilaita puhumaan ruotsia ja osallistumaan oppitunnin viestintään. Opettajien näkemysten mukaan he pyrkivät käyttämään ruotsia erityisesti oppilaille tutuissa, mutta myös uusissa viestintätilanteissa sekä taitavien ja motivoituneiden oppilaiden ja oppilasryhmien kanssa. Suomen kieleen opettajat turvautuvat pääasiassa uusien asioiden, erityisesti kieliopin, opetuksessa ja kurinpidossa. Opettajien näkemysten mukaan he joutuvat sopeuttamaan viestintäänsä pääasiassa oppilaiden huonon kielitaidon vuoksi. Myös oppilaiden tasoerot ja erilaiset taustat aiheuttavat viestinnän sopeuttamista, sillä viestinnän täytyy opettajien mukaan olla useimmiten sellaista, jota kaikki oppilaat kykenevät seuraamaan. Toisaalta opettajien mukaan kielenoppimiseen kuuluu se, ettei oppilaan aina tarvitse ymmärtää mitä opettaja sanoo, minkä vuoksi viestintää ei joka tilanteessa tarvitse sopeuttaa.

Viestinnän sopeuttamisen keinoja ovat opettajien mukaan esimerkiksi puheen hidastaminen, selkeä puhetyyli sekä rutiininomaisten fraasien käyttö viestinnässä. Myös oppilaille tuttujen sanojen ja rakenteiden suosiminen viestinnässä on opettajien käsitysten mukaan keino sopeuttaa viestintää. Opettajat myös kokivat, että liiallinen puhekielen käyttö ei sovi opettajan kielenkäyttöön, mutta toisaalta opettajien mukaan he pyrkivät käyttämään myös mahdollisimman luonnollista kieltä viestinnässään, jotta oppilailla on mahdollisuus oppia ymmärtämään myös muita kielen muotoja kuin kirjakieltä. Tukeakseen oppilaiden ruotsin kielen ymmärrystä, sopeuttavat opettajat ruotsinkielistä viestintäänsä kääntämällä puhettaan muille kielille, selittämällä saman asian uudelleen toisin sanoin ja pyytämällä oppilaita kääntämään sanotun asian. Opettajat kokivat myös kirjalliset ohjeet sekä visuaalisen tuen hyödyllisiksi tukikeinoiksi suullisen viestinnän rinnalle.

Onnistuneeksi opettajat kokivat viestinnän silloin, kun oppilaat ymmärtävät opettajan ruotsinkielistä viestintää ja näin saavat onnistumisen kokemuksia omasta osaamisestaan. Toisaalta opettajat kokivat viestinnän onnistuneeksi myös silloin, kun oppilaat eivät ole ymmärtäneet opettajan puhetta, mutta ovat ymmärtäneet mitä opettaja haluaa sanoa, eli opettaja on tullut ymmärretyksi. Myös se, jos opettaja on pystynyt käyttämään ruotsia mahdollisimman paljon ja myös oppilaat rohkaistuvat itse käyttämään kieltä, on opettajien näkemysten mukaan onnistutunutta viestintää.