Kouluhyvinvointi suuren ja pienten koulujen oppilailla
Korte, Laura (2022)
Korte, Laura
2022
Kasvatustieteiden kandidaattiohjelma - Bachelor´s Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-04-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202203242738
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202203242738
Tiivistelmä
Kouluhyvinvoinnin kehittäminen ja siihen puuttuminen suomalaisissa kouluissa on ollut 2000-luvusta saakka melko aktiivista. Tähän asti on kuitenkin tutkittu suhteellisen vähän sitä, miten erimerkiksi eri koulujen sijainti ja oppilasmäärä vaikuttavat koululaisten koettuun kouluhyvinvointiin. Siksi olen päättänyt tutkia kouluhyvinvointia pienten ja suuren koulujen oppilailla ja sen lisäksi tarkastella, onko eri kokoisten sekä sijainniltaan erilaisten koulujen välillä nähtävissä eroja. Tässä tutkielmassa olen teettänyt tutkimuksen erään Pirkanmaan kuntakeskuksen yhdelle muutaman sadan oppilaan alakoululle, joka sijaitsee lähellä asuinkunnan palveluita sekä neljälle alakoululle, joita käy kymmenkunta oppilasta ja jotka sijaitsevat kauempana asuinkunnan keskustasta ja sen palveluista.
Kouluhyvinvoinnin tutkiminen on tärkeää, sillä aiempien tutkimusten mukaan kouluhyvinvoinnilla on merkittävä vaikutus oppilaiden eri elämän osa-alueille ja jopa pitkälle heidän tulevaisuuteensa. Aiemmissa tutkimuksissa on tullut tähän saakka ilmi, miten pienillä ja suurilla kouluilla on omat edut ja haittapuolensa, jotka vaikuttavat osaltaan oppilaiden kouluhyvinvointiin. Suurten koulujen etuna pidetään usein sitä, miten ne sijaitsevat yleensä lähellä oman paikkakunnan tarjoamia harrastuksia sekä muita palveluita ja suurissa kouluissa on mahdollisuus luoda enemmän kaverisuhteita suuren oppilasmäärän tähden. Toisaalta pienten kyläkoulun omaisten koulujen vahvuutena pidetään sitä, miten niiden pieni oppilasmäärä auttaa koululaisia luomaan yhteisöllisyyden tunnetta ja siten vahvistamaan heidän välillään vallitsevaa ryhmädynamiikkaa. Kuitenkin tärkeimmäksi kouluhyvinvoinnin tekijäksi on tutkittu olevan kodin ja koulun välinen yhteistyö, jossa oppilaiden vanhemmilla ja koulun henkilökunnalla on vastuu oppilaiden kouluhyvinvoinnista. Tutkitusti lapsen hyvinvointi kotioloissa vaikuttaa siihen, miten hän voi koulussa ja päinvastoin.
Tutkimuksessani olen käyttänyt apuna Erik Allardin kehittämää hyvinvoinnin määritelmää sekä Anne Konun teettämää teoriaa kouluhyvinvoinnin mallista. Hyvinvointi perustuu Allardin mukaan kolmeen eri ulottuvuuteen, jotka ovat sosiaaliset suhteet, perustarpeet sekä itsensä toteuttaminen. Konun kehittämässä kouluhyvinvointi mallissa neljä eri ulottuvuutta ovat sosiaaliset suhteet, kouluolosuhteet, terveydentila ja keinot itsensä toteuttamiseen. Tutkimukseni on määrällinen ja analyysit tehtiin Mann Whitneyn U-testin avulla, jolla pystyy tarkastelemaan kahden eri ryhmän välisiä eroja eli tässä tapauksessa suuren ja pienten koulujen oppilaiden eroavaisuuksia kouluhyvinvoinnissa. Lisäksi olen käyttänyt apuna koulujen hyvinvointiprofiilia, joka on internetissä toimiva järjestelmä ja sen tarkoituksena on tuottaa kouluhyvinvointiprofiilin tulokset kullekin suomalaiselle koululle ja sen jäsenille.
Tutkimuksessa ilmeni, ettei näiden koulujen välillä ollut eroavaisuuksia kouluhyvinvoinnin osalta. Jatkossa tutkimuksia tulisi kuitenkin tehdä paljon enemmän ja keskittää niitä kaikenlaisiin kouluihin. Yhden tutkimuksen perusteella ei voida varmaksi todeta, millaista pienten koulujen oppilaiden kouluhyvinvointi on verrattuna suurta koulua käyvien oppilaiden kouluhyvinvointiin. Jatkotutkimuksissa tulisi myös ottaa huomioon eri muuttujat, joilla on nykyaikana isompi rooli kouluhyvinvoinnin vaikuttajana, kuten harrastusmahdollisuudet ja sosiaalinen media. Lisäksi eri kasvatusalan toimijoiden sekä kasvattajien jatkuva kouluttaminen ja tukeminen on yhä tärkeää huomioida tulevaisuudessa kouluhyvinvoinnin laadun edistämiseksi kaikissa kouluissa.
Kouluhyvinvoinnin tutkiminen on tärkeää, sillä aiempien tutkimusten mukaan kouluhyvinvoinnilla on merkittävä vaikutus oppilaiden eri elämän osa-alueille ja jopa pitkälle heidän tulevaisuuteensa. Aiemmissa tutkimuksissa on tullut tähän saakka ilmi, miten pienillä ja suurilla kouluilla on omat edut ja haittapuolensa, jotka vaikuttavat osaltaan oppilaiden kouluhyvinvointiin. Suurten koulujen etuna pidetään usein sitä, miten ne sijaitsevat yleensä lähellä oman paikkakunnan tarjoamia harrastuksia sekä muita palveluita ja suurissa kouluissa on mahdollisuus luoda enemmän kaverisuhteita suuren oppilasmäärän tähden. Toisaalta pienten kyläkoulun omaisten koulujen vahvuutena pidetään sitä, miten niiden pieni oppilasmäärä auttaa koululaisia luomaan yhteisöllisyyden tunnetta ja siten vahvistamaan heidän välillään vallitsevaa ryhmädynamiikkaa. Kuitenkin tärkeimmäksi kouluhyvinvoinnin tekijäksi on tutkittu olevan kodin ja koulun välinen yhteistyö, jossa oppilaiden vanhemmilla ja koulun henkilökunnalla on vastuu oppilaiden kouluhyvinvoinnista. Tutkitusti lapsen hyvinvointi kotioloissa vaikuttaa siihen, miten hän voi koulussa ja päinvastoin.
Tutkimuksessani olen käyttänyt apuna Erik Allardin kehittämää hyvinvoinnin määritelmää sekä Anne Konun teettämää teoriaa kouluhyvinvoinnin mallista. Hyvinvointi perustuu Allardin mukaan kolmeen eri ulottuvuuteen, jotka ovat sosiaaliset suhteet, perustarpeet sekä itsensä toteuttaminen. Konun kehittämässä kouluhyvinvointi mallissa neljä eri ulottuvuutta ovat sosiaaliset suhteet, kouluolosuhteet, terveydentila ja keinot itsensä toteuttamiseen. Tutkimukseni on määrällinen ja analyysit tehtiin Mann Whitneyn U-testin avulla, jolla pystyy tarkastelemaan kahden eri ryhmän välisiä eroja eli tässä tapauksessa suuren ja pienten koulujen oppilaiden eroavaisuuksia kouluhyvinvoinnissa. Lisäksi olen käyttänyt apuna koulujen hyvinvointiprofiilia, joka on internetissä toimiva järjestelmä ja sen tarkoituksena on tuottaa kouluhyvinvointiprofiilin tulokset kullekin suomalaiselle koululle ja sen jäsenille.
Tutkimuksessa ilmeni, ettei näiden koulujen välillä ollut eroavaisuuksia kouluhyvinvoinnin osalta. Jatkossa tutkimuksia tulisi kuitenkin tehdä paljon enemmän ja keskittää niitä kaikenlaisiin kouluihin. Yhden tutkimuksen perusteella ei voida varmaksi todeta, millaista pienten koulujen oppilaiden kouluhyvinvointi on verrattuna suurta koulua käyvien oppilaiden kouluhyvinvointiin. Jatkotutkimuksissa tulisi myös ottaa huomioon eri muuttujat, joilla on nykyaikana isompi rooli kouluhyvinvoinnin vaikuttajana, kuten harrastusmahdollisuudet ja sosiaalinen media. Lisäksi eri kasvatusalan toimijoiden sekä kasvattajien jatkuva kouluttaminen ja tukeminen on yhä tärkeää huomioida tulevaisuudessa kouluhyvinvoinnin laadun edistämiseksi kaikissa kouluissa.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8709]