Vasuagentit varhaiskasvatuksessa: Varhaiskasvatuksen tutoropettajien kokemuksia

Abstract

Varhaiskasvatuksen tutoropettajatoiminta alkoi Sipilän hallituksen kärkihankkeena vuonna 2016 ja on kokenut Tampereen seutukunnalla monenlaista muutosta vuosien aikana. Tutoropettajatyö on jatkunut Tampereen kaupungin toimintamallina, jossa päiväkotien henkilöstön ja esihenkilöiden tukena pedagogiikan ja toimintakulttuurin kehittämistyössä toimivat tutoropettajat eli vasuagentit, oman työnsä ohella. Tutkimus edusti fenomenologishermeneuttista kokemuksen tutkimusta ja oli aineistolähtöinen. Tutkimuksen kohteena olivat varhaiskasvatuksen tutoropettajat ja heidän kokemuksensa: millaisia kokemuksia tutoropettajilla oli, millaiset kokemukset olivat heille merkityksellisiä tutoropettajuuden kontekstissa ja miten relatiivinen asiantuntijuus kokemuksissa näkyy? Tutkimusaineisto kerättiin kolmella puolistrukturoidulla ryhmähaastattelulla, jotka analysoitiin tulkitsevan fenomenologisen analyysin (IPA) menetelmää hyödyntäen. Tutkimuksen keskeisiä tuloksia olivat, että tutoropettajien kokemukset liittyvät tutoropettajan rooliin, tutoropettajaan itseensä ja hänen osaamiseensa. Kokemuksista välittyivät tutoropettajuuden muutokset, haasteet ja asiat, jotka tukivat tutoropettajuutta. Kokemusten valossa tutoropettajuuden sisällöt nähtiin prosessimaisina. Positiivisimmillaan kokemukset tutoropettajuudesta saattoivat edesauttaa relatiivisen asiantuntijuuden syntymistä. Relatiivinen asiantuntijuus näyttäytyi kokemuksissa, joissa kuvattiin yhteistyötä ja sen välineitä, joilla pyrittiin yhdessä ratkaisemaan ongelmia. Olennaista näissä kokemuksissa oli, että toisten asiantuntijuus tunnistettiin ja että tutoropettajuuden resurssit ja tuki olivat kunnossa.

Early childhood education tutor teacher activities began as a part of the key projects by the Sipilä government in 2016 in Tampere region and has undergone changes over the years. However, tutor teacher activities have continued in Tampere as an operating model where tutoring teachers work in support of the early childhood education personnel. in addition to their own work. The study represented phenomenological research on experiential experience and was data driven. The subject of the study was tutoring teachers in early childhood education and their experiences: what kind of experiences did the tutoring teachers have, what experiences were relevant to them in the context of tutoring, and did the experiences show relative expertise? The research material was collected through three semi-structured group interviews, which were analyzed using the method of interpretive phenomenological analysis (IPA) The main results of the study were that the experiences of tutors are related to the role of the tutor, themself, and their competence. The experiences conveyed the changes in tutoring, the challenges and the facts that supported tutoring. In the light of the experiences, the contents of tutoring were seen as process-like. At their most positive, experiences of tutoring may have contributed to the emergence of relative expertise. Relative expertise was evident in experiences describing collaboration and its tools for working together to solve problems. It was essential that the expertise of others was identified and that the resources and support for tutoring were in place.