Normijohtoista ilmastonhallintaa : EU:n normatiivisen vallan konstruointi COP-tapaamisiin valmistelevissa kannoissa
Lintunen, Vilma (2022)
2022
Politiikan tutkimuksen kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Politics
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. Only for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-03-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202203202634
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202203202634
Tiivistelmä
Ilmastonmuutos on aikamme suurin globaali haaste. Ylikansallista yhteistyötä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on tehty vuosikymmeniä ja ensimmäinen ylikansallinen ilmastosopimus, Yhdistyneiden Kansakuntien ilmastonsuojelun puitesopimus (UNFCCC) astui voimaan vuonna 1992. Sopimus aloitti vuosittaisten ilmastokonferenssien eli COP-tapaamisten sarjan. Euroopan unioni (EU) on toteuttanut jo pitkään kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa niin omalla alueellaan kuin kansainvälisessäkin ympäristössä. EU:n ulkopoliittinen valta nähdään yhä useammin ennen kaikkea normatiivisena ja oletuksena on, että normatiivisuus on vahvasti osa myös EU:n kansainvälistä ympäristöpolitiikkaa.
Tutkielman tarkoituksena on analysoida sitä, kuinka EU konstruoi itselleen normatiivista valtaa EU:n kantaa COP-tapaamisiin määrittelevissä Euroopan unionin ympäristöneuvoston asiakirjoissa. Tutkielmassa tarkasteltavana aineistona toimivat Euroopan unionin neuvoston ympäristöneuvoston päätelmät EU:n kannasta ilmastokokouksiin vuosina 2009, 2015 ja 2019. Tutkielmassa aineiston analyysi toteutetaan käyttämällä hyväksi poliittisen diskurssianalyysin menetelmää Isabela ja Norman Faircloughin praktisten argumenttien analysointiin kehittämän lähestymistavan kautta. Työn taustateoriana on konstruktivismi. Konstruktivistisen näkemyksen mukaan taustaoletuksena on, että toimijat voivat toiminnallaan muokata asemaansa ja vaikutusvaltaansa kansainvälisessä politiikassa. Työn pääasiallisena teoreettisena pohjana toimii normatiivisen vallan teoria. Normatiivisen vallan teoriaa tarkastellaan erityisesti konstruktivistisesta näkökulmasta, jonka mukaan normatiivinen valta on toimijan itse itselleen diskurssillaan konstruoimaa ja iso osa toimijan identiteettiä.
Tutkielman keskeisinä tuloksina on, että kaikki tarkasteltavat asiakirjat sisältävät runsaasti normatiivisen vallan elementtejä. EU:n eniten esillä pitämiä normeja ovat kansainvälinen yhteistyö ja laillisesti sitoviin ylikansallisiin sopimuksiin sitoutumisen tärkeys. Tämän lisäksi EU pyrkii yhdistämään ilmastonhallintaan eri politiikan aloja, kuten talous -ja sosiaalipolitiikkaa. Keskeisenä huomiona on, että normit ja arvot, joita EU pyrkii edistämään, pohjautuvat suurilta osin Lissabonin sopimuksessa määriteltyihin EU:n ympäristöpolitiikan periaatteisiin ja tavoitteisiin. EU myös pyrkii konstruoimaan itselleen valta-asemaa korostamalla omaa edistymistään ilmastonhallinnan saralla erityisesti vuoden 2019 asiakirjassa.
Tutkielman tarkoituksena on analysoida sitä, kuinka EU konstruoi itselleen normatiivista valtaa EU:n kantaa COP-tapaamisiin määrittelevissä Euroopan unionin ympäristöneuvoston asiakirjoissa. Tutkielmassa tarkasteltavana aineistona toimivat Euroopan unionin neuvoston ympäristöneuvoston päätelmät EU:n kannasta ilmastokokouksiin vuosina 2009, 2015 ja 2019. Tutkielmassa aineiston analyysi toteutetaan käyttämällä hyväksi poliittisen diskurssianalyysin menetelmää Isabela ja Norman Faircloughin praktisten argumenttien analysointiin kehittämän lähestymistavan kautta. Työn taustateoriana on konstruktivismi. Konstruktivistisen näkemyksen mukaan taustaoletuksena on, että toimijat voivat toiminnallaan muokata asemaansa ja vaikutusvaltaansa kansainvälisessä politiikassa. Työn pääasiallisena teoreettisena pohjana toimii normatiivisen vallan teoria. Normatiivisen vallan teoriaa tarkastellaan erityisesti konstruktivistisesta näkökulmasta, jonka mukaan normatiivinen valta on toimijan itse itselleen diskurssillaan konstruoimaa ja iso osa toimijan identiteettiä.
Tutkielman keskeisinä tuloksina on, että kaikki tarkasteltavat asiakirjat sisältävät runsaasti normatiivisen vallan elementtejä. EU:n eniten esillä pitämiä normeja ovat kansainvälinen yhteistyö ja laillisesti sitoviin ylikansallisiin sopimuksiin sitoutumisen tärkeys. Tämän lisäksi EU pyrkii yhdistämään ilmastonhallintaan eri politiikan aloja, kuten talous -ja sosiaalipolitiikkaa. Keskeisenä huomiona on, että normit ja arvot, joita EU pyrkii edistämään, pohjautuvat suurilta osin Lissabonin sopimuksessa määriteltyihin EU:n ympäristöpolitiikan periaatteisiin ja tavoitteisiin. EU myös pyrkii konstruoimaan itselleen valta-asemaa korostamalla omaa edistymistään ilmastonhallinnan saralla erityisesti vuoden 2019 asiakirjassa.