Lasten kaltoinkohtelun tunnistaminen ja siihen puuttuminen varhaiskasvatuksessa : systemaattinen kirjallisuuskatsaus
Koski, Jutta (2022)
Koski, Jutta
2022
Kasvatustieteiden kandidaattiohjelma, varhaiskasvatuksen opettaja - Bachelor´s Programme in Educational Studies, Early Childhood Education and Care
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-04-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202203172582
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202203172582
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää lasten kaltoinkohtelun tunnistamiseen ja puuttumiseen vaikuttavia tekijöitä varhaiskasvatuksessa. Kaltoinkohtelulla tarkoitetaan niitä tilanteita, toimia ja tekemättä jättämisiä, jotka vahingoittavat tai tuottavat kärsimystä lapselle. Kyse voi olla esimerkiksi fyysisestä tai psyykkisestä pahoinpitelystä, seksuaalisesta hyväksikäytöstä, laiminlyönnistä tai näiden yhdistelmistä. Kaltoinkohtelu voidaankin nähdä merkittävänä kansanterveys- ja ihmisoikeusongelmana, jolla saattaa olla vakavia vaikutuksia kehitykselle ja hyvinvoinnille. Aihe on tärkeä, sillä yhteiskunnallisista toimista ja laeista huolimatta monet lapset joutuvat edelleen kaltoinkohdelluiksi.
Tutkimusten mukaan kaltoinkohtelua kokevat eniten alle kouluikäiset lapset. Tämä asettaa varhaiskasvatuksen henkilökunnan merkittävään rooliin ilmiön tunnistamisessa ja siihen puuttumisessa. Lasten huono kohtelu jää kuitenkin usein huomaamatta eivätkä kaikki tapaukset tule viranomaisten tietoon. Siksi tässä systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa pyritään yhden tutkimuskysymyksen avulla selvittämään, mitkä tekijät vaikuttavat lasten kaltoinkohtelun tunnistamiseen ja siihen puuttumiseen varhaiskasvatustyössä.
Tutkimuksen aineisto kerättiin systemaattisen tiedonhaun sekä ennalta määriteltyjen sisäänotto- ja poissulkukriteerien avulla kolmesta eri tietokannasta. Lopullinen aineisto koostui kahdeksasta englanninkielisestä vertaisarvioidusta tutkimusartikkelista. Analysointivaiheessa käytettiin apuna teemoittelua, ja sen myötä syntyi viisi pääteemaa.
Tulosten mukaan monet tekijät vaikuttavat kaltoinkohtelun tunnistamiseen ja siihen puuttumiseen varhaiskasvatuksessa. Suurin osa näistä on kuitenkin negatiivisia: esimerkiksi raportointiin liittyvät pelot, ilmiön sensitiivisyys, kaltoinkohteluun liittyvän tiedon ja koulutuksen puutteet sekä negatiivinen asenne toimivat esteenä tai hidasteena ilmoituksen tekemiselle. Tutkimuksessa löydettiin vain muutamia edistäviä tekijöitä. Näitä olivat opettajien kokema ammatillinen vastuu lasten suojelemisesta, aiemmat kokemukset sekä lasten kaltoinkohteluun liittyvä koulutus.
Tuloksia voidaan pitää huolestuttavina, sillä varhaiskasvatuksella on tärkeä tehtävä lasten kehityksen ja turvallisuuden edistämisessä. Toisaalta tutkimuksessa saatiin tarvittavaa tietoa kaltoinkohtelun tunnistamiseen ja puuttumiseen liittyvistä haasteista. Tätä informaatiota olisi mahdollista hyödyntää esimerkiksi varhaiskasvatuskoulutuksen kehittämiseen tai ilmiön tunnistamiseen.
Tutkimusten mukaan kaltoinkohtelua kokevat eniten alle kouluikäiset lapset. Tämä asettaa varhaiskasvatuksen henkilökunnan merkittävään rooliin ilmiön tunnistamisessa ja siihen puuttumisessa. Lasten huono kohtelu jää kuitenkin usein huomaamatta eivätkä kaikki tapaukset tule viranomaisten tietoon. Siksi tässä systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa pyritään yhden tutkimuskysymyksen avulla selvittämään, mitkä tekijät vaikuttavat lasten kaltoinkohtelun tunnistamiseen ja siihen puuttumiseen varhaiskasvatustyössä.
Tutkimuksen aineisto kerättiin systemaattisen tiedonhaun sekä ennalta määriteltyjen sisäänotto- ja poissulkukriteerien avulla kolmesta eri tietokannasta. Lopullinen aineisto koostui kahdeksasta englanninkielisestä vertaisarvioidusta tutkimusartikkelista. Analysointivaiheessa käytettiin apuna teemoittelua, ja sen myötä syntyi viisi pääteemaa.
Tulosten mukaan monet tekijät vaikuttavat kaltoinkohtelun tunnistamiseen ja siihen puuttumiseen varhaiskasvatuksessa. Suurin osa näistä on kuitenkin negatiivisia: esimerkiksi raportointiin liittyvät pelot, ilmiön sensitiivisyys, kaltoinkohteluun liittyvän tiedon ja koulutuksen puutteet sekä negatiivinen asenne toimivat esteenä tai hidasteena ilmoituksen tekemiselle. Tutkimuksessa löydettiin vain muutamia edistäviä tekijöitä. Näitä olivat opettajien kokema ammatillinen vastuu lasten suojelemisesta, aiemmat kokemukset sekä lasten kaltoinkohteluun liittyvä koulutus.
Tuloksia voidaan pitää huolestuttavina, sillä varhaiskasvatuksella on tärkeä tehtävä lasten kehityksen ja turvallisuuden edistämisessä. Toisaalta tutkimuksessa saatiin tarvittavaa tietoa kaltoinkohtelun tunnistamiseen ja puuttumiseen liittyvistä haasteista. Tätä informaatiota olisi mahdollista hyödyntää esimerkiksi varhaiskasvatuskoulutuksen kehittämiseen tai ilmiön tunnistamiseen.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8744]