"Joku kelle puhua" : Sijaishuollossa asuvien nuorten kokemuksia suhteestaan asioista vastaavan sosiaalityöntekijän kanssa
Gustafsson, Henna (2022)
2022
Sosiaalityön maisteriohjelma, Pori - Master's Programme in Social Work, Pori
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-04-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202203162573
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202203162573
Tiivistelmä
Tässä pro-gradu tutkielmassa tarkastellaan kodin ulkopuolelle sijoitettujen nuorten kokemuksia lastensuojelun sijaishuollon asiakkaina. Tutkielman tarkoitus on tarkastella nuorten ja heidän asioistaan vastaavan sosiaalityöntekijän välisen suhteen merkityksiä nuorille. Nuoren kohtaaminen sosiaalityön asiakkaana on ajankohtainen sekä yhteiskuntatasolla keskustelua herättävä aihe.
Tutkimus on laadullinen tutkimus, jonka tutkimusaineisto koostuu 59 kirjeestä yhteensä 84 sivusta. Kyseinen aineisto on 101- kirjettä – julkaisu, joka on Pesäpuu ry:n (2020) toimittama. Aineisto on analysoitu toteuttamalla soveltaen sekä viisivaiheista Amedeo Giorgin (1995) fenomenologista aineiston analyysiä, että eksistentiaalista Juha Perttulan (1998) fenomenologisen analyysin muunnosta.
Tutkimustulokset osoittavat asioista vastaavan sosiaalityöntekijän näyttäytyvän kodin ulkopuolelle sijoitetulle nuorelle hyvin etäisenä henkilönä. Tutkimuksen mukaan nuoren ja sosiaalityöntekijän tapaamiset painottuvat hyvin asiakassuunnitelmakeskeisinä. Sosiaalityöntekijän ja nuoren kahdenkeskiset tapaamiset eivät toteutuneet lastensuojelulain (417/2007) 53 §:n mukaisesti.
Tutkimustuloksissa painottuu nuorten kokemukset siitä, että sosiaalityöntekijä ei kohtaa heitä. Nuorten kokemuksen mukaan kohtaamattomuuteen vaikuttaa sosiaalityöntekijöiden suuret asiakasmäärät sekä työntekijöiden suuri vaihtuvuus. Nuoret kokivat sosiaalityöntekijän olevan vaikutusvaltainen ihminen heidän elämässään. Se, että sosiaalityöntekijä ei tunne nuorta, luo nuoressa turvattomuuden tunnetta.
Tutkimuksen keskeisiksi tuloksiksi nousi nuorten toive kohtaamiselle, osallisuudelle ja työntekijän pysyvyydelle. Nuoret toivoivat kohtaamiselta sosiaalityöntekijän kanssa vastavuoroisuutta sekä sosiaalityöntekijän läsnäoloa. Nuoret kuvailivat sosiaalityöntekijän yhteydenpidon sekä kahdenkeskisten tapaamisten lisäävän osallisuuden kokemusta heidän omaan elämäänsä liittyvässä päätöksenteossa.
Tutkimustulokset osoittivat, että on tärkeää pohtia nuorten ja sosiaalityöntekijöiden välisten suhteiden merkityksiä. Yhteiskunnassa tulisi herätä näiden merkityksien pitkäkestoisille vaikutuksille ja pohtia sitä, miten tilanteeseen voidaan yhteiskunnassamme vaikuttaa.
Tutkimus on laadullinen tutkimus, jonka tutkimusaineisto koostuu 59 kirjeestä yhteensä 84 sivusta. Kyseinen aineisto on 101- kirjettä – julkaisu, joka on Pesäpuu ry:n (2020) toimittama. Aineisto on analysoitu toteuttamalla soveltaen sekä viisivaiheista Amedeo Giorgin (1995) fenomenologista aineiston analyysiä, että eksistentiaalista Juha Perttulan (1998) fenomenologisen analyysin muunnosta.
Tutkimustulokset osoittavat asioista vastaavan sosiaalityöntekijän näyttäytyvän kodin ulkopuolelle sijoitetulle nuorelle hyvin etäisenä henkilönä. Tutkimuksen mukaan nuoren ja sosiaalityöntekijän tapaamiset painottuvat hyvin asiakassuunnitelmakeskeisinä. Sosiaalityöntekijän ja nuoren kahdenkeskiset tapaamiset eivät toteutuneet lastensuojelulain (417/2007) 53 §:n mukaisesti.
Tutkimustuloksissa painottuu nuorten kokemukset siitä, että sosiaalityöntekijä ei kohtaa heitä. Nuorten kokemuksen mukaan kohtaamattomuuteen vaikuttaa sosiaalityöntekijöiden suuret asiakasmäärät sekä työntekijöiden suuri vaihtuvuus. Nuoret kokivat sosiaalityöntekijän olevan vaikutusvaltainen ihminen heidän elämässään. Se, että sosiaalityöntekijä ei tunne nuorta, luo nuoressa turvattomuuden tunnetta.
Tutkimuksen keskeisiksi tuloksiksi nousi nuorten toive kohtaamiselle, osallisuudelle ja työntekijän pysyvyydelle. Nuoret toivoivat kohtaamiselta sosiaalityöntekijän kanssa vastavuoroisuutta sekä sosiaalityöntekijän läsnäoloa. Nuoret kuvailivat sosiaalityöntekijän yhteydenpidon sekä kahdenkeskisten tapaamisten lisäävän osallisuuden kokemusta heidän omaan elämäänsä liittyvässä päätöksenteossa.
Tutkimustulokset osoittivat, että on tärkeää pohtia nuorten ja sosiaalityöntekijöiden välisten suhteiden merkityksiä. Yhteiskunnassa tulisi herätä näiden merkityksien pitkäkestoisille vaikutuksille ja pohtia sitä, miten tilanteeseen voidaan yhteiskunnassamme vaikuttaa.