Nepsy-lapsi varhaiskasvatuksessa : Varhaiskasvatuksen opettajien kokemuksia valmiudesta nepsy-lasten kohtaamiseen varhaiskasvatuksen arjessa

Abstract

Tässä laadullisessa, tutkimusotteeltaan fenomenologisessa tutkimuksessa tutkitaan varhaiskasvatuksen opettajien kokemuksia valmiudesta kohdata tukea tarvitseva nepsy-lapsi varhaiskasvatuksen arjessa. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään millaisena varhaiskasvatuksen opettajat kokevat erityispedagogisen osaamisen tämän valmiuden osalta ja millaisia kokemuksia varhaiskasvatuksen opettajilla on nepsy-lapsiin kohdistuen. Nepsy-lapsella tarkoitetaan lasta, jolla on jokin neuropsykiatrinen häiriö ja sen myötä ilmeneviä neuropsykiatrisia oireita. Neuropsykiatriset häiriöt on tässä tutkimuksessa rajattu koskemaan kolmea yleisintä diagnoosia: ADHD:ta, autismikirjoa sekä Touretten oireyhtymää.

Neuropsykiatristen häiriöiden voidaan nähdä yleistyneen viime vuosien aikana, ja samaan aikaan varhaiskasvatuksessa korostetaan entistä enemmän inklusiivisen, eli kaikille yhteisen varhaiskasvatuksen päämäärää. Nämä ilmiöt yhdessä asettavat varhaiskasvatuksen opettajat asemaan, jossa tarvitaan valmiuksia kohdata tukea tarvitsevia nepsy-lapsia varhaiskasvatuksen arjessa. Neuropsykiatriset häiriöt aiheuttavat nepsy-lapsille monenlaisia haasteita sekä yksilöllistä tuen tarvetta monella alueella, jolloin erityispedagogisen osaamisen merkitys nousee merkitykselliseksi. Lisäksi tutkimuksessa sivutaan kokemusten ja asenteiden merkitystä tämän tutkimuksen aihetta koskien.

Tutkimusaineisto kerätiin joulukuun 2021 aikana sosiaalisen median alustalta Facebookista, varhaiskasvatuksen opettajille suunnatusta suljetusta ryhmästä. Aineiston keruuseen käytettiin avoimia haastattelukysymyksiä sisältävää sähköistä kyselylomaketta. Vastauksia kertyi kahdeksan, joiden analysointiin käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.

Tutkimustulokset osoittavat, että varhaiskasvatuksen opettajien kokemusten mukaan valmiudet kohdata tukea tarvitsevia nepsy-lapsia varhaiskasvatuksen arjessa ovat pääsääntöisesti myönteisiä. Kuitenkaan alalle suuntaava koulutus ei yksinään anna riittäviä valmiuksia näihin kohtaamisiin, vaan valmius rakentuu myöhemmin työn antaman osaamisen, itsenäisen opiskelun ja eri alan asiantuntijoilta saadun tiedon kautta. Tämän valmiuden osalta myös erityispedagoginen osaaminen nähdään monipuolisesti merkityksekkäänä. Lisäksi tulokset osoittavat, että nepsy-lapset ovat usein väärinymmärretyssä asemassa, eivätkä varhaiskasvatuksen resurssit ja suuret ryhmäkoot palvele valmiutta kohdata näitä lapsia varhaiskasvatuksen arjessa.