DAC6: Raportoitavat rajat ylittävät järjestelyt pääasiallista hyötyä mittaavan testin perusteella

Abstract

Euroopan unionin yhtenä merkittävänä tavoitteena on aggressiivisen verosuunnittelun keinojen ehkäiseminen. Veroviranomaisten vastatoimien seurauksena aggressiivisia verosuunnittelun piirteitä sisältävät järjestelyt kuitenkin muuttuvat ja mukautuvat jatkuvasti, joten uutta sääntelyä myös vaaditaan. Taloudellisen kehityksen ja yhteistyön järjestössä (OECD) ja Euroopan unionissa on pyritty aggressiivisen verosuunnittelun rajoittamiseen sekä verotuksen avoimuuden vahvistamiseen. Yhtenä toimena on ollut vuonna 2013 OECD:ssä käynnistetty BEPS-hanke (Base Erosion and Profit Shifting), jonka tarkoituksena on rajoittaa aggressiivisesta verosuunnittelusta ja valtioiden välisestä verokilpailusta johtuvaa yhteisöveron rapautumista. Puolestaan virka-apudirektiiviä 2011/16/EU on sovellettu vuodesta 2013 EU-jäsenvaltioiden välillä, minkä avulla jäsenvaltioiden keskinäistä avunantoa ja yhteistyötä on voitu lisätä verotuksen alalla. Virka-apudirektiivin tavoitteena on torjua ja vähentää veronkiertoa ja veron välttämistä rajat ylittävissä tilanteissa sekä suojella EU:n ja sen jäsenvaltioiden taloudellisia etuja. Virka-apudirektiiviä on muutettu DAC6-direktiivillä (EU) 2018/822, ja jokaisen jäsenvaltion tuli implementoida direktiivi kansalliseen sääntelyynsä. DAC6-direktiivi käsittelee rajat ylittävien järjestelyjen pakollista automaattista tietojen vaihtoa verotuksen alalla. Tutkielmassa tutkitaan direktiivin tavoitetta aggressiivisen verosuunnittelun ehkäisemissä, mitä toimia on ennen DAC6-direktiiviä tehty ja miten direktiivimuutoksella edistetään tavoitetta. Tutkielman aihe liikkuu DAC6-direktiivin pääasiallista hyötyä mittaavan testin ympärillä.

Tutkielmassa tutkitaan direktiivissä annettuja tunnusmerkkejä, jotka liittyvät pääasiallista hyötyä mittaavaan testiin, mitä edellytyksiä tunnusmerkkeihin liittyy, milloin järjestely on raportoitava ja milloin järjestelyn pääasiallinen tai yksi pääasiallisista hyödyistä on veroedun saaminen. Raportoinnin ulkopuolelle on haluttu rajata sellaiset järjestelyt, joista ei ole odotettavissa veroetua ollenkaan tai veroetu on vähäistä. Direktiivissä ei ole haluttu antaa liian tarkkoja ja rajaavia määritelmiä, ettei sääntelyä voisi kiertää muotoseikoin, mutta se aiheuttaa myös tulkintaongelmia. Direktiivissä annetun sääntelyn lisäksi tutkielmassa tutkitaan eri jäsenvaltioiden kansallista sääntelyä, mitä eroja jäsenvaltioiden välillä on ja miksi osa jäsenvaltioista on ottanut direktiivissä määrätyn sääntelyn annettua laajemmin käyttöönsä. Jäsenvaltioiden välisten erojen tarkempaan tarkasteluun on valittu kolme jäsenvaltiota, Suomi, Alankomaat ja Portugali, niiden sääntelyiden eroavuuksien takia. Raportoitavien järjestelyjen lisäksi tutkielmassa tutki-taan myös raportointivelvollisuutta, onko se palvelun tarjoajalla vai asianomaisella verovelvollisella sekä mitä edellytyksiä raportointivelvollisuuteen liittyy.