Lähisuhdeväkivalta lastenkirjallisuudessa

Abstract

Tässä kvalitatiivisessa kandidaatintutkielmassa tarkoituksena oli selvittää, millaisia lähisuhdeväkivallan muotoja lastenkirjallisuudessa esiintyy. Suomessa lähisuhdeväkivalta ei ole uusi ilmiö, ja sitä kohtaavat vuosittain myös tuhannet lapset. COVID-19-pandemian vaikutukset lähisuhdeväkivaltaan ovat näkyneet muiden muassa lisääntyneinä yhteydenottoina erilaisiin chat-palveluihin, lastensuojeluilmoitusten laskuna ja avo- ja avioparien välisen väkivallan määrän nousuna. Lähisuhdeväkivalta on aiheena vaikea ja siitä ei mielellään puhuta, etenkään lasten kanssa. Suomalaisessa varhaiskasvatuksessa kohdataan päivittäin suurin osa suomalaisista varhaiskasvatusikäisistä lapsista ja osa näistä lapsista joutuu arjessaan lähisuhdeväkivallan uhriksi tai todistajaksi. Varhaiskasvatuksen henkilöstöllä tulisikin olla valmius tunnistaa ja puuttua lähisuhdeväkivaltaan sekä tukea sitä kohdannutta lasta. Lastenkirjallisuus on yksi väylä, jonka avulla vaikeita asioita lasten kanssa on mahdollista käsitellä ja samalla lisätä turvataitoja vaikeiden tilanteiden varalle. Kandidaatintutkielman aineistona toimi seitsemän varhaiskasvatusikäisille lapsille suunnattua kuvakirjaa vuosilta 2000–2020. Kirjoista kuusi oli suomenkielisiä ja yksi ruotsinkielinen. Kirjojen teemana oli lähisuhdeväkivalta. Kirjojen analysoinnin kautta oli tarkoitus selvittää vastaukset kolmeen tutkimuskysymykseen: millaisia lähisuhdeväkivallan muotoja lastenkirjallisuudessa esiintyy, miten lapsihahmot reagoivat lähisuhdeväkivaltaan ja miten lapsihahmoja tuetaan ja autetaan kirjoissa. Tutkimuksen aineisto analysoitiin sisällönanalyysin keinoin ja analysointia tuettiin abduktiivisella päättelyllä. Tutkimustulokset muodostettiin tyyppiesimerkeiksi. Tyypillisin esimerkki väkivallan muodosta oli vanhempien riitelystä johtuva lasten tunteiden ja tarpeiden laiminlyönti. Lisäksi kirjoissa esiintyi henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Lapsihahmojen tyypillisin reagoimistapa oli tunnetason reagointi pelkona, hämmennyksenä ja ahdistuksena. Tunnetason reagointi välittyi niin lasten ilmeistä, toiminnasta kuin ajatuksista. Lapsihahmoja tuettiin ja autettiin tyypillisimmin niin, että aikuinen otti tilanteen hoitamisesta vastuun ja lapsi palautettiin lapsen rooliin. Apua perheiden tilanteisiin haettiin lisäksi ammattiauttajilta.