Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointi - Työssä jaksamisen ja jatkamisen edellytyksiä

Abstract

Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointia myönteisten ulottuvuuksien kautta. Tämä näkökulma on ollut aiemmassa kirjallisuudessa vähäisempää. Työhyvinvointi on moniulotteinen kokonaisuus ja siihen vaikuttavat tekijät yleensä jaotellaan työn sisäisiin subjektiivisiin kokemuksiin ja työn ulkoisiin objektiivisiin tekijöihin. Nykyisin kuntien ja lastensuojelun ongelmana on sosiaalityöntekijöiden runsas vaihtuvuus. Haasteena on saada sosiaalityöntekijät jaksamaan ja jatkamaan työssään lastensuojelussa. Monet lastensuojelun sosiaalityöntekijät ovat kuormittuneita ja taustalla vaikuttavia syitä ovat muun muassa suuret asiakasmäärät, kroonistunut kiire, alhainen työn arvostus, tulostavoitteet ja laaja vastuu. Näistä edellä mainituista asioista johtuen lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointiin tähtääviä toimia ei voida pitää yhdentekevinä.

Tutkielmassa on tarkoituksena selvittää erityisesti niitä edellytyksiä, jotka vaikuttavat lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden työssä jaksamiseen ja jatkamiseen. Lisäksi tavoitteena on tuoda esiin erityisesti sosiaalityöntekijöiden henkilökohtaiset näkemykset ja kokemukset työhyvinvointia tukevista tekijöistä. Tutkielma on rajattu koskemaan julkisella sektorilla työskenteleviä lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä. Tutkimuskysymys on, mitkä tekijät tukevat lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointia?

Tutkielma on laadullinen kirjallisuuskatsaus, jonka tavoitteena on luoda aiemman tutkimuskirjallisuuden pohjalta yleiskatsaus valittuun aiheeseen ja tiivistää laajasta tietomäärästä esiin oleellisin. Tutkielman teoriaosuudessa määritellään olennaisimmat käsitteet, jotka ovat työhyvinvointi, työn imu, työstressi ja työuupumus. Lisäksi taustoituksessa esitellään lastensuojelun sosiaalityöntekijän työnkuvaa ja työhyvinvoinnin haasteita liittyen lakeihin, työn laaja-alaisuuteen, vaatimuksiin ja eettiseen vastuuseen. Tutkimusaineisto koostuu 11 tieteellisestä kansainvälisestä tutkimuksesta. Aineiston analyysimenetelmänä on käytetty sisällönanalyysia ja tarkemmin teemoittelua.

Tulosten mukaan lastensuojelun sosiaalityöntekijät kokivat työssään olevan monia työhyvinvoinnin kannalta myönteisiä voimavaratekijöitä, joiden he kertoivat tukevan työssä jaksamista ja jatkamista. Tutkielman tulokset jakaantuvat kuuteen teemaan, joita ovat työn merkityksellisyys ja oikea ala, ikä, työkokemus ja ammatillinen osaaminen, sosiaaliset suhteet, organisaatiokulttuuri ja resurssit, asiakastyö ja työn vaikutusmahdollisuudet sekä lastensuojelutyön ja henkilökohtaisen elämän yhteensovittaminen. Tuloksissa esimerkiksi yli 80 prosenttia sosiaalityöntekijöistä koki työnsä lastensuojelussa merkitykselliseksi ja tunsi olevansa oikealla ja itselleen sopivalla alalla, mikä edisti työssä jaksamista ja jatkamista. Sosiaalityöntekijät myös kokivat erilaiset lisä- ja erikoistumiskoulutukset tarpeellisina oman työn kehittämisen ja työhyvinvoinnin kannalta. Tutkielman perusteella voidaan todeta, että lastensuojelun sosiaalityöntekijän työhyvinvointia tukevat parhaiten sekä työntekijän omat intressit ja lähtökohdat että organisaation toiminta. Lisäksi voidaan todeta, että työn imussa oleva sosiaalityöntekijä kokee lastensuojelutyössä muita enemmän kiinnipitäviä elementtejä. Aiheena lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointi on ajankohtainen ja siihen liittyvää tutkimustietoa tarvitaan lisää, joten sitä on perusteltua tutkia jatkossakin.