"Se on mun lapsen kehityksen kannalta tärkeää, että se pääsee tarhaan" : Yksinhuoltajavanhempien lastenhoidon ratkaisut ja niiden perustelut
Vaha, Mira (2022)
Vaha, Mira
2022
Kasvatustieteiden kandidaattiohjelma, varhaiskasvatuksen opettaja - Bachelor´s Programme in Educational Studies, Early Childhood Education and Care
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-03-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202203112488
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202203112488
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää yksinhuoltajavanhempien alle kouluikäisille lapsilleen tekemiä lastenhoidon ratkaisuja ja niiden perusteluja. Tutkimuksessa kysyttiin, millaisia lastenhoidon ratkaisuja tutkittavat yksinhuoltajavanhemmat olivat lastensa suhteen tehneet sekä miten he näitä tekemiään lastenhoidon ratkaisuja perustelivat. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena, laadullisena tutkimuksena. Tutkimussuuntaukseksi valittiin fenomenologia, koska tutkimuksen kohteena olivat tutkittavien yksinhuoltajien omat, haastatteluissaan esiin nostamat näkemykset.
Tutkimusaineistoksi valittiin viisi haastattelua Mia Hakovirran tutkimusryhmän, vuosina 2001 ja 2003 keräämistä, 22 yksinhuoltajan haastatteluista. Tutkimukseen otetut viisi tapausta valittiin sillä perusteella, että kullakin viidellä haastatellulla oli haastatteluhetkellään alle kouluikäinen lapsi, ja lisäksi kyseiset yksinhuoltajavanhemmat toivat haastattelussaan esiin lapselleen tekemiään lastenhoidon ratkaisuja ja niiden perusteluja.
Valitut viisi haastattelua analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla. Sisällönanalyysia ohjaavana teoriana käytettiin Roberta Weberin johtaman, yhdysvaltalaisen kansallisen allianssin, Child Care Policy Research Consortiumin, kehittelemää, vanhempien lastenhoitovalintojen graafista mallia, jossa korostuvat perheiden ja heitä ympäröivien yhteisöjen monitahoiset suhteet perheen valintojenteon kontekstina ja perheen lastenhoitoratkaisuja selittävinä tekijöinä.
Tutkimuksen tulokset osoittivat yksinhuoltajavanhempien tehneen erilaisia ratkaisuja lastensa hoidon suhteen. Suurin osa, neljä viidestä yksinhuoltajavanhemmasta, oli päätynyt viemään lapsensa julkiseen päivähoitoon, vain yhden hoitaessa lastaan yksinomaan kotona. Päivähoidossa olevista neljästä lapsesta kaksi osallistui päivähoitoon vain arkipäivisin, kahden lapsista ollessa vuorohoidossa ja osallistuessa hoitoon ajoittain myös öisin ja viikonloppuisin.
Vanhempien työ tai opiskelu painottui kaikissa viidessä haastattelussa yhtenä keskeisenä, yksinhoitajavanhempien lastenhoitoratkaisujen perusteluna. Ennen kaikkea vanhempien työssäololla perusteltiin lasten hoidossa viettämää aikaa. Suurin selittävä konteksti, analyysia ohjaavan lastenhoitovalintojen graafisen mallin mukaan, oli kuitenkin vanhempien arvot ja uskomukset. Ne näkyivät yksinhuoltajien haastatteluissa niin perusteluissa päivähoidon tai kotihoidon valinnalle kuin myös haastateltavien esiin nostamassa, vahvasti painottuneessa näkemyksessä kodin ensisijaisuudesta lapsen kasvupaikkana, mikä näkyi muun muassa yö- ja viikonloppuhoidon välttämisenä. Haastattelujen analyysi osoitti myös, että vanhemmat, joilla oli ennestään kokemusta päivähoidosta, joko työn tai lapsen aiemman hoidon myötä, suhtautuivat kriittisimmin lastenhoidon työntekijöiden työmotivaatioon ja lastenhoidon laatuun.
Tutkimusaineistoksi valittiin viisi haastattelua Mia Hakovirran tutkimusryhmän, vuosina 2001 ja 2003 keräämistä, 22 yksinhuoltajan haastatteluista. Tutkimukseen otetut viisi tapausta valittiin sillä perusteella, että kullakin viidellä haastatellulla oli haastatteluhetkellään alle kouluikäinen lapsi, ja lisäksi kyseiset yksinhuoltajavanhemmat toivat haastattelussaan esiin lapselleen tekemiään lastenhoidon ratkaisuja ja niiden perusteluja.
Valitut viisi haastattelua analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla. Sisällönanalyysia ohjaavana teoriana käytettiin Roberta Weberin johtaman, yhdysvaltalaisen kansallisen allianssin, Child Care Policy Research Consortiumin, kehittelemää, vanhempien lastenhoitovalintojen graafista mallia, jossa korostuvat perheiden ja heitä ympäröivien yhteisöjen monitahoiset suhteet perheen valintojenteon kontekstina ja perheen lastenhoitoratkaisuja selittävinä tekijöinä.
Tutkimuksen tulokset osoittivat yksinhuoltajavanhempien tehneen erilaisia ratkaisuja lastensa hoidon suhteen. Suurin osa, neljä viidestä yksinhuoltajavanhemmasta, oli päätynyt viemään lapsensa julkiseen päivähoitoon, vain yhden hoitaessa lastaan yksinomaan kotona. Päivähoidossa olevista neljästä lapsesta kaksi osallistui päivähoitoon vain arkipäivisin, kahden lapsista ollessa vuorohoidossa ja osallistuessa hoitoon ajoittain myös öisin ja viikonloppuisin.
Vanhempien työ tai opiskelu painottui kaikissa viidessä haastattelussa yhtenä keskeisenä, yksinhoitajavanhempien lastenhoitoratkaisujen perusteluna. Ennen kaikkea vanhempien työssäololla perusteltiin lasten hoidossa viettämää aikaa. Suurin selittävä konteksti, analyysia ohjaavan lastenhoitovalintojen graafisen mallin mukaan, oli kuitenkin vanhempien arvot ja uskomukset. Ne näkyivät yksinhuoltajien haastatteluissa niin perusteluissa päivähoidon tai kotihoidon valinnalle kuin myös haastateltavien esiin nostamassa, vahvasti painottuneessa näkemyksessä kodin ensisijaisuudesta lapsen kasvupaikkana, mikä näkyi muun muassa yö- ja viikonloppuhoidon välttämisenä. Haastattelujen analyysi osoitti myös, että vanhemmat, joilla oli ennestään kokemusta päivähoidosta, joko työn tai lapsen aiemman hoidon myötä, suhtautuivat kriittisimmin lastenhoidon työntekijöiden työmotivaatioon ja lastenhoidon laatuun.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8354]