Yhtenäiskoulun arviointikulttuurin kehittäminen formatiivisen arvioinnin näkökulmasta: "Et arvioinnista jäis jotain semmosta, jonka kanssa voi kasvaa."
Ikonen, Jenni (2022)
Ikonen, Jenni
2022
Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriohjelma - Master´s Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-04-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202203112485
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202203112485
Tiivistelmä
Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella ja ymmärtää espoolaisen yhtenäiskoulun arviointikulttuuria formatiivisen arvioinnin ja siihen sisältyvän oppimiseen kannustavan palautteen näkökulmasta. Tutkielman kehitystehtävänä on selvittää, kuinka formatiivista arviointia ja siihen liittyvää toimintakulttuuria voitaisiin yhtenäiskoulussa kehittää. Tutkimustehtävää lähestyttiin tutustumalla aiempiin tutkimuksiin ja teoreettiseen tietoon koskien eettisesti kestävää arviointia, formatiivista arviointia sekä oppimista tukevaa ja myönteisesti vahvistavaa palautetta.
Metodologisesti tutkielmassa mukailtiin osittaista design-tutkimusta (Plomp, 2013), ja tietoa kerättiin yhtenäiskoulun luokan- ja aineenopettajien teemahaastatteluilla, joita toteutettiin yhteensä 12. Aineisto analysoitiin hyödyntäen laadullista, teorialähtöistä sisällönanalyysia, jossa merkittävä analyysia ohjaava malli oli Xun ja Brownin (2016) Opettajan arviointiosaamisen malli (TALiP). Mallia tarkasteltiin formatiivisen arvioinnin näkökulmasta, jolloin malliin lisättiin näkemyksiä formatiivisen arvioinnin (Wiliam & Thompson, 2007) ja siihen sisältyvän oppimista edistävän palautteen (Hattie & Timperley, 2007) teoreettisista malleista. Analyysissa haluttiin selvittää, kuinka opettajien formatiiviset arviointikäytänteet toteutuvat kasvatustyössä, minkälaisia käsityksiä ja uskomuksia opettajilla on formatiivisesta arvioinnista sekä minkälaisina arvioinnin makrotason sosiokulttuuriset ja mikrotason toimintaympäristölliset tekijät näyttäytyivät kohdeorganisaatiossa.
Osoittautui, että Opettajan arviointiosaamisen malli (Xu & Brown, 2016) sopii koulumaailman ja opettajan arviointitoiminnan kuvaamiseen hyvin. Yhtenäiskoulun opettajilla on paljon ajankohtaista ja opetussuunnitelman (2014) mukaista tietoa ja ymmärrystä arvioinnista ja sen merkityksistä, mutta tiedon ja koetun merkityksen välillä tehtiin kompromisseja käytännön kasvatustoimeen nähden. Mahdollisesti mikrotason toimintaympäristölliset tekijät uudelleensuuntasivat opettajien arviointitoimintaa. Tutkimuksessa esitettiin keinoja yhtenäiskoulun formatiivisen arviointikulttuurin kehittämiseksi, kuten palautteen suuntaaminen tulevaan oppimiseen, oppimisen tavoitteiden ja tarkoitusperien jakaminen oppijoiden kanssa, oppijoiden itsearviointitaitojen ja osallisuuden vahvistaminen oppimisessa sekä yhteisen ajan mahdollistaminen rakenteellisesti opettajille arviointiin liittyvän keskustelun, yhteistyön ja kehittämisen tukemiseksi.
Metodologisesti tutkielmassa mukailtiin osittaista design-tutkimusta (Plomp, 2013), ja tietoa kerättiin yhtenäiskoulun luokan- ja aineenopettajien teemahaastatteluilla, joita toteutettiin yhteensä 12. Aineisto analysoitiin hyödyntäen laadullista, teorialähtöistä sisällönanalyysia, jossa merkittävä analyysia ohjaava malli oli Xun ja Brownin (2016) Opettajan arviointiosaamisen malli (TALiP). Mallia tarkasteltiin formatiivisen arvioinnin näkökulmasta, jolloin malliin lisättiin näkemyksiä formatiivisen arvioinnin (Wiliam & Thompson, 2007) ja siihen sisältyvän oppimista edistävän palautteen (Hattie & Timperley, 2007) teoreettisista malleista. Analyysissa haluttiin selvittää, kuinka opettajien formatiiviset arviointikäytänteet toteutuvat kasvatustyössä, minkälaisia käsityksiä ja uskomuksia opettajilla on formatiivisesta arvioinnista sekä minkälaisina arvioinnin makrotason sosiokulttuuriset ja mikrotason toimintaympäristölliset tekijät näyttäytyivät kohdeorganisaatiossa.
Osoittautui, että Opettajan arviointiosaamisen malli (Xu & Brown, 2016) sopii koulumaailman ja opettajan arviointitoiminnan kuvaamiseen hyvin. Yhtenäiskoulun opettajilla on paljon ajankohtaista ja opetussuunnitelman (2014) mukaista tietoa ja ymmärrystä arvioinnista ja sen merkityksistä, mutta tiedon ja koetun merkityksen välillä tehtiin kompromisseja käytännön kasvatustoimeen nähden. Mahdollisesti mikrotason toimintaympäristölliset tekijät uudelleensuuntasivat opettajien arviointitoimintaa. Tutkimuksessa esitettiin keinoja yhtenäiskoulun formatiivisen arviointikulttuurin kehittämiseksi, kuten palautteen suuntaaminen tulevaan oppimiseen, oppimisen tavoitteiden ja tarkoitusperien jakaminen oppijoiden kanssa, oppijoiden itsearviointitaitojen ja osallisuuden vahvistaminen oppimisessa sekä yhteisen ajan mahdollistaminen rakenteellisesti opettajille arviointiin liittyvän keskustelun, yhteistyön ja kehittämisen tukemiseksi.