Sharing the Treasure of Knowledge : Nineteenth-Century Nordic Adult Education Initiatives and Their Outcomes
Ahonen, Kirsi (2022)
Ahonen, Kirsi
Tampere University
2022
Historian tohtoriohjelma - Doctoral Programme in History
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2022-04-01
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2322-6
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2322-6
Tiivistelmä
Tutkin väitöskirjassani kolmea 1800-luvun loppupuolella Ruotsissa ja Suomessa tehtyä aloitetta aikuiskasvatuksen toteuttamiseksi. Tutkin hankkeiden merkitystä tarkastelemalla aloitteentekijöitä, heidän ideoitaan, uusien instituutioiden perustamis- ja vakiintumisprosesseja sekä instituutioiden luonnetta ja asemaa paikallisyhteisössä 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Tarkastelu valottaa, miksi kyseessä ollut aikuiskasvatus nousi tärkeäksi ja millaisia muutoksia se sai aikaan kasvatuksen sosiaalisissa käytännöissä.
Aikakauden aikuiskasvatuskäytännöt muotoutuivat yksityisten ja paikallisten aloitteiden pohjalta ilman valtiollisen aikuiskoulutuspolitiikan vaikutusta. Kohteena onkin paikallistaso, Göteborgin ja Tampereen kaupungit. Tutkin uusia aikuiskasvatuksen käytäntöjä sosiaalisina innovaatioina ja hankkeita innovaatioprosesseina, jotka ulottuvat ideoista, motiiveista ja esikuvista lopputuloksiin. Tarkastelen uusien käytäntöjen syntyä ja muotoutumista aikakauden yhteiskunnallisessa, poliittisessa ja kulttuurisessa kontekstissa, ja lähestymistapa on vertaileva. Lähdemateriaalina on käytetty arkistokokoelmia, toimintakertomuksia, sanomalehtiä ja muita aikalaisjulkaisuja.
Hankkeet olivat luonteeltaan vapaata sivistystyötä, tarkoituksenaan yleissivistävän ei-ammatillisen opetuksen tarjoaminen. Göteborgin vapaa akatemia oli vuonna 1864 esitelty suunnitelma, joka ei koskaan toteutunut tarkoitetussa muodossa. Yhtenä sen tuloksena oli kuitenkin käytäntö, jossa Göteborgin korkeakoulu otti tehtäväkseen järjestää yleisölle avoimia akateemisia luentoja. Vapaan akatemian ideaa ja luentotoimintaa ei ole aikaisemmin tarkasteltu aikuiskasvatuksen näkökulmasta. Göteborgin työväenopisto perustettiin vuonna 1883 huolehtimaan työväenopetuksesta kansantajuisten tieteellisten luentojen avulla ja aloite Tampereen työväenopiston perustamiseksi tehtiin ensimmäisen kerran 1890-luvun alussa. Vaikka työväenopistot ovat tunnettuja aikuiskasvatuksen instituutioita, niiden historiasta on tehty vain vähän tieteellistä tutkimusta. Tämä koskee etenkin Ruotsia.
Toiminta aikuisten opetuksen aikaansaamiseksi merkitsi muutoksia ajattelutavoissa. Ymmärrettiin että muutkin kuin lapset ja nuoret tarvitsivat opetusta samoin kuin ymmärrettiin, että sitä tarvitsivat myös ne, jotka olivat jääneet koulutusjärjestelmän ulkopuolelle tai ne, joille järjestelmä tarjosi vain vähän mahdollisuuksia. Sen lisäksi aikuiskasvatusaloitteiden tekijät muotoilivat elinikäisen tai jatkuvan oppimisen ajatuksen idun. Näin ollen vapaan akatemian ja työväenopistojen suunnitelmia ei kehitelty pelkästään paikkaamaan koulujärjestelmän puutteita vaan myös luomaan täysin uudenlaisia käytäntöjä ja tarjoamaan sellaista, mihin olemassa olleet oppilaitokset eivät pystyneet.
Hankkeet saivat alkunsa murrosaikana ja liittyivät modernisaation erilai- siin puoliin: kansalaisen roolin muutokseen, naisten ja työläisten oikeuksien nousemiseen ajankohtaisiksi kysymyksiksi, uskonnonvapauden tavoitteluun sekä tiedon merkityksen kasvamiseen yksilöiden ja yhteiskunnan elämässä. Aloitteiden tekijät pyrkivät vastaamaan kasvavien kaupunkiyhteiskuntien tar- peisiin sivistyksen keinoin; tarpeet ja ratkaisut tosin vaihtelivat sen mukaan mihin yhteiskuntaluokkaan kiinnitettiin huomiota. Murroksesta nousevat syyt, erilaisia kussakin hankkeessa, saivat heidät toimimaan mutta lisäksi heillä oli myös omia erityisiä motiivejaan ja odotuksiaan. Nämä motiivit ja päämäärät muokkasivat heidän ideoitaan ja vaikuttivat siihen, mistä malleja haettiin suunnitelmille.
Prosessit, joiden myötä uudet aikuiskasvatuksen käytännöt saivat alkunsa ja institutionalisoituivat, heijastavat aikalaisten asenteita uusia ideoita kohtaan. Lopputulokset eivät olleet itsestään selviä, sillä vaihtoehtoisia malleja oli olemassa, suunnitelmat ja uudet käytännöt kohtasivat vaikeuksia ja alkuperäisiä ideoita muokattiin paikallisiin oloihin sopiviksi. Yksityisten kansalaisten aloitteellisuus sivistyslaitosten perustamiseksi omissa kotikaupungeissaan samoin kuin kaupunkien tarjoama rahoitus ja muu tuki kertovat paikallisen toiminnan merkityksestä aikuiskasvatuksen muotoutumisen varhaisvaiheessa.
Uudet toiminnan muodot vaikuttivat kasvatuksen sosiaalisiin käytäntöihin lisäämällä mahdollisuuksia sivistyksen hankkimiseen ja laajentamalla sivistystyön vaikutuspiiriä. Ne tarjosivat tilaisuuden aikaisempaa säännöllisempään osallistumiseen, vaikka eivät tuottaneetkaan muodollisia pätevyyksiä, sekä houkuttelivat piiriinsä huomattavia määriä kaupunkilaisia. Ne myös toivat sivistyksen ja opetuksen piiriin ihmisiä, joilla oli vain lyhyt pohjakoulutus, ja tarjosivat täydentävää opetusta niille, joiden ei ollut aikaisemmin mahdollista hankkia uusien instituutioiden tarjoaman tiedon ja taidon kaltaista oppia. Naiset olivat tärkeä kohderyhmä ja muodostivat myös tosiasiassa merkittävän osan yleisöstä. Osallistujat eivät olleet pelkästään aikuisia, sillä työväenopistojen iltakurssit vetivät puoleensa myös työssä käyvää nuorisoa, jonka asema opiskelun kannalta oli samanlainen kuin aikuisten. Työläisille suunnattujen oppilaitosten kyky saavuttaa kohderyhmänsä on joskus kyseenalaistettu, mutta sekä Göteborgin että Tampereen työväenopistot onnistuivat siinä. Suunnitelma Göteborgin vapaasta akatemiasta osoittaa, että varhaisen aikuiskasvatuksen kohderyhmä ei aina ollut työväestö tai rahvas, sillä sen opetus oli suunnattu kaupungin porvaristolle.
Tampereen työväenopiston tapaus osoittaa, että sen tarjoamalla opetuksella oli vaikutuksia aktiivisen kansalaisuuden edistämiseen, sillä se osaltaan valmensi opiskelijoitaan kansalaisyhteiskunnassa ja kunnallispolitiikassa ja -hallinnossa toimimiseen. Inhimillisen ja sosiaalisen pääoman käsitteiden pohjalta jaoin opiston mahdollistamat resurssit tieto- ja taitoresursseihin sekä sosiaalisiin resursseihin. Edellisiä karttui luennoista ja käytännöllistä opetusta tarjonneista kursseista; jälkimmäisiä muodostui osittain suunniteltujen opetusjärjestelyjen avulla mutta myös opiskelun sivutuotteena sekä opiston piirissä vietetystä seuraelämästä.
Aikakauden aikuiskasvatuskäytännöt muotoutuivat yksityisten ja paikallisten aloitteiden pohjalta ilman valtiollisen aikuiskoulutuspolitiikan vaikutusta. Kohteena onkin paikallistaso, Göteborgin ja Tampereen kaupungit. Tutkin uusia aikuiskasvatuksen käytäntöjä sosiaalisina innovaatioina ja hankkeita innovaatioprosesseina, jotka ulottuvat ideoista, motiiveista ja esikuvista lopputuloksiin. Tarkastelen uusien käytäntöjen syntyä ja muotoutumista aikakauden yhteiskunnallisessa, poliittisessa ja kulttuurisessa kontekstissa, ja lähestymistapa on vertaileva. Lähdemateriaalina on käytetty arkistokokoelmia, toimintakertomuksia, sanomalehtiä ja muita aikalaisjulkaisuja.
Hankkeet olivat luonteeltaan vapaata sivistystyötä, tarkoituksenaan yleissivistävän ei-ammatillisen opetuksen tarjoaminen. Göteborgin vapaa akatemia oli vuonna 1864 esitelty suunnitelma, joka ei koskaan toteutunut tarkoitetussa muodossa. Yhtenä sen tuloksena oli kuitenkin käytäntö, jossa Göteborgin korkeakoulu otti tehtäväkseen järjestää yleisölle avoimia akateemisia luentoja. Vapaan akatemian ideaa ja luentotoimintaa ei ole aikaisemmin tarkasteltu aikuiskasvatuksen näkökulmasta. Göteborgin työväenopisto perustettiin vuonna 1883 huolehtimaan työväenopetuksesta kansantajuisten tieteellisten luentojen avulla ja aloite Tampereen työväenopiston perustamiseksi tehtiin ensimmäisen kerran 1890-luvun alussa. Vaikka työväenopistot ovat tunnettuja aikuiskasvatuksen instituutioita, niiden historiasta on tehty vain vähän tieteellistä tutkimusta. Tämä koskee etenkin Ruotsia.
Toiminta aikuisten opetuksen aikaansaamiseksi merkitsi muutoksia ajattelutavoissa. Ymmärrettiin että muutkin kuin lapset ja nuoret tarvitsivat opetusta samoin kuin ymmärrettiin, että sitä tarvitsivat myös ne, jotka olivat jääneet koulutusjärjestelmän ulkopuolelle tai ne, joille järjestelmä tarjosi vain vähän mahdollisuuksia. Sen lisäksi aikuiskasvatusaloitteiden tekijät muotoilivat elinikäisen tai jatkuvan oppimisen ajatuksen idun. Näin ollen vapaan akatemian ja työväenopistojen suunnitelmia ei kehitelty pelkästään paikkaamaan koulujärjestelmän puutteita vaan myös luomaan täysin uudenlaisia käytäntöjä ja tarjoamaan sellaista, mihin olemassa olleet oppilaitokset eivät pystyneet.
Hankkeet saivat alkunsa murrosaikana ja liittyivät modernisaation erilai- siin puoliin: kansalaisen roolin muutokseen, naisten ja työläisten oikeuksien nousemiseen ajankohtaisiksi kysymyksiksi, uskonnonvapauden tavoitteluun sekä tiedon merkityksen kasvamiseen yksilöiden ja yhteiskunnan elämässä. Aloitteiden tekijät pyrkivät vastaamaan kasvavien kaupunkiyhteiskuntien tar- peisiin sivistyksen keinoin; tarpeet ja ratkaisut tosin vaihtelivat sen mukaan mihin yhteiskuntaluokkaan kiinnitettiin huomiota. Murroksesta nousevat syyt, erilaisia kussakin hankkeessa, saivat heidät toimimaan mutta lisäksi heillä oli myös omia erityisiä motiivejaan ja odotuksiaan. Nämä motiivit ja päämäärät muokkasivat heidän ideoitaan ja vaikuttivat siihen, mistä malleja haettiin suunnitelmille.
Prosessit, joiden myötä uudet aikuiskasvatuksen käytännöt saivat alkunsa ja institutionalisoituivat, heijastavat aikalaisten asenteita uusia ideoita kohtaan. Lopputulokset eivät olleet itsestään selviä, sillä vaihtoehtoisia malleja oli olemassa, suunnitelmat ja uudet käytännöt kohtasivat vaikeuksia ja alkuperäisiä ideoita muokattiin paikallisiin oloihin sopiviksi. Yksityisten kansalaisten aloitteellisuus sivistyslaitosten perustamiseksi omissa kotikaupungeissaan samoin kuin kaupunkien tarjoama rahoitus ja muu tuki kertovat paikallisen toiminnan merkityksestä aikuiskasvatuksen muotoutumisen varhaisvaiheessa.
Uudet toiminnan muodot vaikuttivat kasvatuksen sosiaalisiin käytäntöihin lisäämällä mahdollisuuksia sivistyksen hankkimiseen ja laajentamalla sivistystyön vaikutuspiiriä. Ne tarjosivat tilaisuuden aikaisempaa säännöllisempään osallistumiseen, vaikka eivät tuottaneetkaan muodollisia pätevyyksiä, sekä houkuttelivat piiriinsä huomattavia määriä kaupunkilaisia. Ne myös toivat sivistyksen ja opetuksen piiriin ihmisiä, joilla oli vain lyhyt pohjakoulutus, ja tarjosivat täydentävää opetusta niille, joiden ei ollut aikaisemmin mahdollista hankkia uusien instituutioiden tarjoaman tiedon ja taidon kaltaista oppia. Naiset olivat tärkeä kohderyhmä ja muodostivat myös tosiasiassa merkittävän osan yleisöstä. Osallistujat eivät olleet pelkästään aikuisia, sillä työväenopistojen iltakurssit vetivät puoleensa myös työssä käyvää nuorisoa, jonka asema opiskelun kannalta oli samanlainen kuin aikuisten. Työläisille suunnattujen oppilaitosten kyky saavuttaa kohderyhmänsä on joskus kyseenalaistettu, mutta sekä Göteborgin että Tampereen työväenopistot onnistuivat siinä. Suunnitelma Göteborgin vapaasta akatemiasta osoittaa, että varhaisen aikuiskasvatuksen kohderyhmä ei aina ollut työväestö tai rahvas, sillä sen opetus oli suunnattu kaupungin porvaristolle.
Tampereen työväenopiston tapaus osoittaa, että sen tarjoamalla opetuksella oli vaikutuksia aktiivisen kansalaisuuden edistämiseen, sillä se osaltaan valmensi opiskelijoitaan kansalaisyhteiskunnassa ja kunnallispolitiikassa ja -hallinnossa toimimiseen. Inhimillisen ja sosiaalisen pääoman käsitteiden pohjalta jaoin opiston mahdollistamat resurssit tieto- ja taitoresursseihin sekä sosiaalisiin resursseihin. Edellisiä karttui luennoista ja käytännöllistä opetusta tarjonneista kursseista; jälkimmäisiä muodostui osittain suunniteltujen opetusjärjestelyjen avulla mutta myös opiskelun sivutuotteena sekä opiston piirissä vietetystä seuraelämästä.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4980]