Opintojen ohjauksen toimijoiden ja opetushenkilöstön kokemukset ammatillisesta toimijuudesta ja asiantuntijuudesta : Yhteys korkeakouluorganisaatioiden hallinnollisiin piirteisiin ja johtamiseen
Hautala, Tanja (2022)
Hautala, Tanja
Tampereen yliopisto
2022
Kasvatus ja yhteiskunta -tohtoriohjelma - Doctoral Programme of Education and Society
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2022-04-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2341-7
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2341-7
Tiivistelmä
Artikkeliväitöskirjassa tarkastellaan korkeakouluorganisaatioiden hallinnollisten piirteiden ja johtamisen yhteyttä opintojen ohjaajien ja opetushenkilöstön kokemukseen ammatillisesta toimijuudesta ja asiantuntijuudesta. Väitöstutkimus koostuu neljästä osatutkimuksesta, näistä kirjoitetusta neljästä artikkelista sekä tästä yhteenvetoartikkelista. Väitöstutkimuksen keskeisimpänä tarkoituksena oli selvittää, miten korkeakouluorganisaation hallinnolliset piirteet ja johtaminen ovat yhteydessä opintojen ohjauksen toimijoiden ja opetushenkilökunnan ammatillisen toimijuuden ja asiantuntijuuden kokemukseen. Hallinnollisten piirteiden osalta tutkimuksessa nostetaan esiin myös opintojen ohjauksen organisointitapojen näkökulma. Tutkimuksen tavoitteena on antaa johtamiseen liittyvää tutkimustietoa, jonka avulla korkeakoulujen henkilökunnan ammatillisen toimijuuden ja asiantuntijuuden kokemusta voidaan kehittää ja tukea. Opintojen ohjauksen kontekstissa tavoitteena on erityisesti nostaa korkeakoulujen opintojen ohjauksen merkitys ja rooli yhteiskunnalliseen keskusteluun sekä pohtia ammatillisen toimijuuden ja asiantuntijuuden kokemusta opintojen ohjauksen organisoimisen näkökulmasta.
Väitöstutkimus toteutettiin monimenetelmällisen tutkimusasetelman avulla. Tutkimuksen organisatorisena kontekstina toimivat monialaiset suomenkieliset ammattikorkeakoulut, joista tutkimukseen lähti mukaan 11. Ensimmäisenä toteutettiin integroiva kirjallisuuskatsaus, jonka aiheena oli hallinnollinen väljä- ja tiukkakytkentäisyys koulutusorganisaatioiden piirteenä. Aineisto muodostui 32 vertaisarvioidusta julkaisusta ja analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Kirjallisuuskatsauksen pohjalta kehitettiin ja pilotoitiin sähköisellä kyselyllä koulutusorganisaatioiden hallinnollisten väljä- ja tiukkakytkentäisyyden piirteiden (HVT) mittari (n=378). Lisäksi samassa yhteydessä kartoitettiin ammattikorkeakoulujen opintojen ohjauksen organisointitapoja ja roolia väitöstutkimuksessa kehitetyn OOT-mittarin avulla (n=261). Kvantitatiiviset aineistot analysoitiin pääasiassa pääkomponenttianalyysin ja kuvailevien arvojen avulla. Tämän jälkeen HVT-mittarin jatkokehitettyä versiota hyödynnettiin monimenetelmällisessä aineiston keruussa ja analysoinnissa, kun kerättiin puolistrukturoitu teemahaastatteluaineisto (n=21), jossa HVT-mittaria käytettiin haastatteluissa virikkeenä. Näiden aineistojen prioriteetti painottui kvalitatiiviseen haastatteluaineistoon. HVT-mittarin summamuuttujien arvot laskettiin manuaalisesti ja haastatteluaineistot analysoitiin deduktiivista otetta painottavan sisällönanalyysin avulla.
Kirjallisuuskatsauksen tulokset osoittivat, että hallinnollisen väljä- ja tiukkakytkentäisyyden teoreettinen viitekehys on edelleen käyttökelpoinen tämän päivän koulutushallinnollisessa tutkimuksessa. Näiden hallinnollisten kytkentäisyyksien vaikutukset näkyvät erityisesti siten, että väljäkytkentäisyys on opetushenkilöstön näkökulmasta pääasiallisesti myönteinen piirre, ja tiukkakytkentäisyys on pääasiallisesti myönteinen piirre organisaatioiden johtamisen näkökulmasta. Erinomaisissa organisaatioissa on kirjallisuuskatsauksen tulosten mukaan kuitenkin havaittavissa piirteitä samanaikaisesta väljä- ja tiukkakytkentäisyydestä, joka yhdistelee molempien hallinnollisten piirteiden myönteisimpiä puolia. Tällöin väljäkytkentäisyys mahdollistaa yksilöiden ja alayksiköiden innovatiivisuuden ja autonomian kokemuksen, sekä henkilökunnan työtyytyväisyyden kokemuksen, ja tiukkakytkentäisyys tuo mukanaan ohjauksen ja sääntelyn, joiden kautta organisaation jäsenet voidaan sitouttaa organisaation tavoitteisiin ja arvoihin, sekä mahdollistetaan organisaation tehokkuus ja vastuullisuus.
HVT-mittarin osalta väljäkytkentäisyyden aineistosta löytyneet pääkomponentit olivat innovatiivisuuden ja autonomian tuki (LC1) sekä heikko hallinnollinen sääntely (LC2), ja nämä pääkomponentit kuvaavat hyvin väljäkytkentäisyyden dikotomista luonnetta. Tiukkakytkentäisyyden aineistoista löytyneet pääkomponentit olivat strategisten arvojen ja tavoitteiden merkitys (TC1), toiminnan tehokkuus ja vastuullisuus (TC2) sekä normatiivinen ja hallinnollinen sääntely (TC3).
OOT-mittarin tulosten perusteella opintojen ohjauksen lähtökohdat ovat suomalaisissa ammattikorkeakouluissa tänä päivänä pitkälti samansuuntaisia kuin vuosituhannen alussa, jolloin korkeakoulujen opintojen ohjauksen toimintoja on viimeksi tarkasteltu kansallisella tasolla. Opintojen ohjauksen toimijoiden nimikkeet ja resurssit vaihtelevat edelleen huomattavasti, ja myös ohjauksen organisointitavoissa on organisaatioiden välillä eroja, vaikkakin hajautettujen ohjaustoimintojen malli oli eniten edustettuna. Ohjauksen roolia ja näkyvyyttä organisaatioiden strategioissa tulisi edelleen parantaa. Osatutkimuksen tulosten avulla on mahdollista kehittää korkeakoulujen ohjausta kokonaisvaltaisempaan suuntaan. Tämä voi myös edesauttaa opintojen ohjauksen toimijoiden ammatillisen toimijuuden ja asiantuntijuuden kokemusta.
Teemahaastatteluaineiston tulokset korostivat asiantuntijaorganisaatioiden hallinnollisten piirteiden potentiaalista yhteyttä organisaation arvokkaimpaan voimavaraan – motivoituneeseen, sitoutuneeseen ja osaavaan henkilökuntaan. Opintojen ohjauksen toimijoiden ja opetushenkilöstön ammatillisen toimijuuden kokemusta edesauttavia ja tukevia piirteitä olivat muun muassa autonomian mahdollisuus ja organisaation tuki päätösten tekemiselle, kannan ottamisella ja vaikuttamismahdollisuuksille; mahdollisuus innovatiivisuuden hyödyntämiseen; selkeät ja kestävät säännöt, määräykset, ohjeet ja tavoitteet; sekä matala byrokratia ja hierarkia. Korkeakouluorganisaatioiden tulisi myös mahdollistaa ja varmistaa henkilökunnan luottamuksen kokemus; tiedonkulun eteneminen; ymmärrys organisaation kaikista asiantuntijuuden ja toimintojen osa-alueista; yhteistyö nollasummapelin sijaan; riittävät resurssit; sekä uusien henkilökunnan jäsenten riittävä perehdytys. Ammatillisen toimijuuden kokemusta tukee parhaiten väljä- ja tiukkakytkentäisten hallinnollisten piirteiden myönteisimpiä puolia korostava hybridityyppinen johtaminen.
Hybridityyppinen johtamistapa tukee myös parhaiten opintojen ohjauksen toimijoiden ja opetushenkilöstön kokemusta asiantuntijuudesta. Se mahdollistaa yhteistyön tekemisen, selkeät ja jaetut käytänteet, sekä tunnustusten ja luottamuksen osoitukset. On myös tärkeää, että opintojen ohjauksen toimijoilla olisi sisäinen halu ja motivaatio ohjaustyön tekemiseen. Teemahaastatteluiden tulosten perusteella tiukkakytkentäinen johtaminen asettaa eniten haasteita henkilökunnan ammatillisen toimijuuden ja asiantuntijuuden kokemukselle.
Väitöstutkimus toteutettiin monimenetelmällisen tutkimusasetelman avulla. Tutkimuksen organisatorisena kontekstina toimivat monialaiset suomenkieliset ammattikorkeakoulut, joista tutkimukseen lähti mukaan 11. Ensimmäisenä toteutettiin integroiva kirjallisuuskatsaus, jonka aiheena oli hallinnollinen väljä- ja tiukkakytkentäisyys koulutusorganisaatioiden piirteenä. Aineisto muodostui 32 vertaisarvioidusta julkaisusta ja analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Kirjallisuuskatsauksen pohjalta kehitettiin ja pilotoitiin sähköisellä kyselyllä koulutusorganisaatioiden hallinnollisten väljä- ja tiukkakytkentäisyyden piirteiden (HVT) mittari (n=378). Lisäksi samassa yhteydessä kartoitettiin ammattikorkeakoulujen opintojen ohjauksen organisointitapoja ja roolia väitöstutkimuksessa kehitetyn OOT-mittarin avulla (n=261). Kvantitatiiviset aineistot analysoitiin pääasiassa pääkomponenttianalyysin ja kuvailevien arvojen avulla. Tämän jälkeen HVT-mittarin jatkokehitettyä versiota hyödynnettiin monimenetelmällisessä aineiston keruussa ja analysoinnissa, kun kerättiin puolistrukturoitu teemahaastatteluaineisto (n=21), jossa HVT-mittaria käytettiin haastatteluissa virikkeenä. Näiden aineistojen prioriteetti painottui kvalitatiiviseen haastatteluaineistoon. HVT-mittarin summamuuttujien arvot laskettiin manuaalisesti ja haastatteluaineistot analysoitiin deduktiivista otetta painottavan sisällönanalyysin avulla.
Kirjallisuuskatsauksen tulokset osoittivat, että hallinnollisen väljä- ja tiukkakytkentäisyyden teoreettinen viitekehys on edelleen käyttökelpoinen tämän päivän koulutushallinnollisessa tutkimuksessa. Näiden hallinnollisten kytkentäisyyksien vaikutukset näkyvät erityisesti siten, että väljäkytkentäisyys on opetushenkilöstön näkökulmasta pääasiallisesti myönteinen piirre, ja tiukkakytkentäisyys on pääasiallisesti myönteinen piirre organisaatioiden johtamisen näkökulmasta. Erinomaisissa organisaatioissa on kirjallisuuskatsauksen tulosten mukaan kuitenkin havaittavissa piirteitä samanaikaisesta väljä- ja tiukkakytkentäisyydestä, joka yhdistelee molempien hallinnollisten piirteiden myönteisimpiä puolia. Tällöin väljäkytkentäisyys mahdollistaa yksilöiden ja alayksiköiden innovatiivisuuden ja autonomian kokemuksen, sekä henkilökunnan työtyytyväisyyden kokemuksen, ja tiukkakytkentäisyys tuo mukanaan ohjauksen ja sääntelyn, joiden kautta organisaation jäsenet voidaan sitouttaa organisaation tavoitteisiin ja arvoihin, sekä mahdollistetaan organisaation tehokkuus ja vastuullisuus.
HVT-mittarin osalta väljäkytkentäisyyden aineistosta löytyneet pääkomponentit olivat innovatiivisuuden ja autonomian tuki (LC1) sekä heikko hallinnollinen sääntely (LC2), ja nämä pääkomponentit kuvaavat hyvin väljäkytkentäisyyden dikotomista luonnetta. Tiukkakytkentäisyyden aineistoista löytyneet pääkomponentit olivat strategisten arvojen ja tavoitteiden merkitys (TC1), toiminnan tehokkuus ja vastuullisuus (TC2) sekä normatiivinen ja hallinnollinen sääntely (TC3).
OOT-mittarin tulosten perusteella opintojen ohjauksen lähtökohdat ovat suomalaisissa ammattikorkeakouluissa tänä päivänä pitkälti samansuuntaisia kuin vuosituhannen alussa, jolloin korkeakoulujen opintojen ohjauksen toimintoja on viimeksi tarkasteltu kansallisella tasolla. Opintojen ohjauksen toimijoiden nimikkeet ja resurssit vaihtelevat edelleen huomattavasti, ja myös ohjauksen organisointitavoissa on organisaatioiden välillä eroja, vaikkakin hajautettujen ohjaustoimintojen malli oli eniten edustettuna. Ohjauksen roolia ja näkyvyyttä organisaatioiden strategioissa tulisi edelleen parantaa. Osatutkimuksen tulosten avulla on mahdollista kehittää korkeakoulujen ohjausta kokonaisvaltaisempaan suuntaan. Tämä voi myös edesauttaa opintojen ohjauksen toimijoiden ammatillisen toimijuuden ja asiantuntijuuden kokemusta.
Teemahaastatteluaineiston tulokset korostivat asiantuntijaorganisaatioiden hallinnollisten piirteiden potentiaalista yhteyttä organisaation arvokkaimpaan voimavaraan – motivoituneeseen, sitoutuneeseen ja osaavaan henkilökuntaan. Opintojen ohjauksen toimijoiden ja opetushenkilöstön ammatillisen toimijuuden kokemusta edesauttavia ja tukevia piirteitä olivat muun muassa autonomian mahdollisuus ja organisaation tuki päätösten tekemiselle, kannan ottamisella ja vaikuttamismahdollisuuksille; mahdollisuus innovatiivisuuden hyödyntämiseen; selkeät ja kestävät säännöt, määräykset, ohjeet ja tavoitteet; sekä matala byrokratia ja hierarkia. Korkeakouluorganisaatioiden tulisi myös mahdollistaa ja varmistaa henkilökunnan luottamuksen kokemus; tiedonkulun eteneminen; ymmärrys organisaation kaikista asiantuntijuuden ja toimintojen osa-alueista; yhteistyö nollasummapelin sijaan; riittävät resurssit; sekä uusien henkilökunnan jäsenten riittävä perehdytys. Ammatillisen toimijuuden kokemusta tukee parhaiten väljä- ja tiukkakytkentäisten hallinnollisten piirteiden myönteisimpiä puolia korostava hybridityyppinen johtaminen.
Hybridityyppinen johtamistapa tukee myös parhaiten opintojen ohjauksen toimijoiden ja opetushenkilöstön kokemusta asiantuntijuudesta. Se mahdollistaa yhteistyön tekemisen, selkeät ja jaetut käytänteet, sekä tunnustusten ja luottamuksen osoitukset. On myös tärkeää, että opintojen ohjauksen toimijoilla olisi sisäinen halu ja motivaatio ohjaustyön tekemiseen. Teemahaastatteluiden tulosten perusteella tiukkakytkentäinen johtaminen asettaa eniten haasteita henkilökunnan ammatillisen toimijuuden ja asiantuntijuuden kokemukselle.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4862]