Sosiaalityöntekijänä päihdetyössä-kirjallisuuskatsaus sosiaalityön rooliin ja asiantuntijuuteen päihdeongelmien hoidossa

Abstract

Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan sosiaalityön roolia ja asiantuntijuutta päihdeongelmien hoidossa. Tavoitteena on muodostaa yleiskuva siitä, millaisessa roolissa sosiaalityö näyttäytyy päihdetyössä, millaista sosiaalityön asiantuntijuus on sekä siitä, millaisena sosiaalityöntekijän vuorovaikutus näyttäytyy asiakaskohtaamisissa. Tutkimuskysymyksinä toimivat 1. Millaisena sosiaalityö ja sosiaalityöntekijän rooli nähdään päihdetyössä? 2. Millaiset asenteet ja valmiudet sosiaalityöntekijällä on asiakkaan kohtaamiseen ja päihteidenkäytön puheeksi ottamiseen? sekä 3. Millaisena sosiaalityön vuorovaikutus ja palveluihin hakeutuminen näyttäytyy aineistossa? Teoriaosuudessa käsitellään päihteidenkäyttöä ja riippuvuusongelmia, sosiaalityön etiikkaa ja asiakastyötä päihdetyössä sekä suomalaisen päihdetyön rakenteita.

Tutkielman aineistona toimii 14 vertaisarvioitua tutkimusartikkelia, joista kolme ovat kotimaisia ja muut yksitoista kansainvälisiä, englanniksi kirjoitettuja artikkeleita. Lähes kaikki tutkimukset ovat tehty 2000-luvulla, lukuun ottamatta kahta 90-luvulla tehtyä artikkelia. Tutkimusartikkelit käsittelevät laajalti sosiaalityötä päihdetyön erilaisissa ympäristöissä; interventioita, ammatillisia valmiuksia, vuorovaikutusta sekä päihdehoidon toimivuutta. Tutkielma on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineiston analyysissä on hyödynnetty teemoittelua ja aineistolähtöistä analyysiä.

Tutkimustulokset jakautuivat neljään teemaan: sosiaalityön rooliin palveluissa, sosiaalityön erityispiirteisiin interventioissa, vuorovaikutukseen sosiaalityössä ja palveluihin hakeutumiseen sekä sosiaalityöntekijän ammatillisiin valmiuksiin ja asennoitumiseen päihteidenkäytön puheeksiottoon. Sosiaalityön rooli palveluissa näyttäytyi monia tehtäviä kattavana, ajoittain sekavana ja päällekkäisenä muiden ammattialojen kanssa. Sosiaalityön erityispiirteisiin lukeutuivat luottamuksen luominen asiakkaisiin, aikarajoitteet sekä ristiriitainen rooli asiakastyössä. Sosiaalityön vuorovaikutuksen tekijät näyttäytyivät aineistossa ammattilaisen ja asiakkaan yhteistyösuhteena, ammattilaisten piirteissä ja erilaisissa tavoissa työskennellä sekä palveluihin hakeutumisessa yksilötekijöissä eli päihteidenkäytön historiassa ja ympäristössä. Sosiaalityöntekijän ammatilliset valmiudet pitivät sisällään koulutuksen ja kokemuksen vaikutukset sekä sosiaalityöntekijöiden päihdekoulutuksen tarpeen. Asennoituminen puheeksiottoon näyttäytyi pääosin myönteisesti, sosiaalityöntekijän velvollisuutena.

Sosiaalityöllä on erityislaatuinen asema päihdetyössä ja päihdeongelmien hoidossa, kuten tulokset osoittavat. Sosiaalityön monipuolinen ja osin sekava rooli päihdetyössä osoittavat, että sosiaalityön toiminta-aluetta tulee aktiivisesti määritellä työympäristössä, joka ei ole sille ominainen. Päihdekoulutuksen puute ja sen tarve sosiaalityöntekijöillä on asia, johon tulisi kiinnittää huomiota niin sosiaalityön tutkinto-ohjelmassa kuin työssä tapahtuvassa koulutuksessa. Sosiaalityöntekijän ja asiakkaan vuorovaikutussuhde sekä asiakkaan juomishistoria ja ympäristö näyttäytyivät merkityksellisinä hoidon onnistumisen kannalta. Asiakkaan päihdeongelmassa tulee kiinnittää huomiota ongelman sosiaaliseen ulottuvuuteen ja hyödyntää sosiaalityön asiantuntijuutta. Sosiaalityön tulee ottaa päihdetyössä sille kuuluva paikka, jotta työtä voi toteuttaa eettisesti. Tulevaisuudessa suomalaista päihdetutkimusta tulisi edistää, jotta saataisiin ajankohtaista tietoa sosiaalityön asiantuntijuudesta ja interventioista päihdeongelmien hoidossa.