Laki, urheus ja usko : Kansakuntien rakentaminen 1800-luvun puolivälin skotlantilaisessa ja irlantilaisessa historiankirjoituksessa

Abstract

Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee kansakuntien rakentamista 1800-luvun puolivälin skotlantilaisessa ja irlantilaisessa historiankirjoituksessa ylirajaisesta näkökulmasta. Tutkimusaineistoksi on valittu neljä historiankirjaa. Teokset ovat William Joseph O’Neill Dauntin A catechism of the history of Ireland: Ancient and modern (n. 1845), Martin Havertyn History of Ireland, ancient and modern, for the use of schools and colleges (1860), Robert Simpsonin History of Scotland from the earliest period to the accession of Queen Victoria (1846, 26. painos) sekä Thomas Thomsonin The history of Scotland (1849). Aineiston valintaperusteet olivat teoksen julkaisuaika, kontekstitiedon saatavuus, teoksen oletettu vaikuttavuus omana aikanaan sekä teosten keskinäinen vertailukelpoisuus. Teokset ovat vertailukelpoisia esimerkiksi siksi, että ne edustavat samaa historiankirjoituksen genreä eli kansallista historiankirjoitusta ja niiden temaattiset sekä ajalliset rajaukset ovat toisiinsa vertautuvia.

Tutkielman metodi on narratiiviseen teoriaan pohjautuva vertaileva narratiivin analyysi. Narratiivisessa tutkimuksessa analyysin kohteena on sekä tekstin sisältö että muoto. Metodi on sopiva valitun tutkimusaineiston tarkasteluun, sillä historiankirjoitus voidaan ymmärtää narratiivin alalajina. Teoksia tutkittaessa on tarkasteltu erityisesti historiallisen narratiivin kannalta olennaisia piirteitä. Näitä piirteitä tarkastelemalla on voitu hahmottaa kunkin narratiivin eli teoksen narratiivinen runko. Tutkielman kirjallisessa esityksessä tarkastelu on kohdistettu tarkasti valittuihin narratiivien spesifeihin pisteisiin eli tiettyihin teoksissa kuvattuihin tapahtumiin, jotka ovat rungon ilmentymiä. Vertailevan tutkimuksen periaatteiden mukaisesti narratiiveja on vertailtu keskenään erittelemällä niiden yhtäläisyyksiä ja eroja.

Tutkielma tuo esille, että tarkasteltujen 1800-luvun puolivälin teosten ymmärrys kansakunnan kategoriasta oli yhteneväinen. Tämä ymmärrys perustui valistuksen näkemykseen kansalaisten laillisista oikeuksista ja velvollisuuksista. Irlantilaisuus ja skotlantilaisuus tarkoittivat koko kansakunnan edun nimissä toimimista urheasti ja velvollisuudentuntoisesti. Kansakuntaan kuuluneet ymmärsivät yhteisen edun ja tahtotilan vaistomaisesti. Kansakunnan etu tuli ottaa huomioon valtiollisissa toimissa ja hallitsijan vastuulla oli taata, että etu toteutuu. Toisaalta kansakunnan rakennus teoksissa pohjautui myös romantiikan ajalle tyypilliseen kansallisen sielun kuvailuun. Irlantilainen ja skotlantilainen kansakunta esitettiin sankarillisina valittuina kansoina, joiden historioiden suunta oli ennalta määrätty. Kansakuntia rajasi niiden yhteys teoksissa oikeana esitettyyn kirkkokuntaan, joka skotlantilaisten teosten tapauksessa oli presbyteerikirkko ja irlantilaisten teosten tapauksessa katolinen kirkko. Etnisessä mielessä kansakunnat eivät näyttäytyneet tarkasti rajattuina kokonaisuuksina. Skotlantilaisten ja irlantilaisten teosten välinen keskeinen ero on niistä ilmenevä suhtautuminen 1800-luvun yhteiskunnalliseen tilanteeseen ja Yhdistyneen kuningaskunnan valtiolliseen yhtenäisyyteen. Skotlantilaisten kirjoittajien teoksissa kirjoitushetki näyttäytyi historiallisen kehityksen huippuna ja kulta-aikana, jonka myötä skotlantilainen kansakunta oli noussut erinomaisuuteen osana brittiläistä imperiumia. Irlantilaisissa teoksissa esitettiin kritiikkiä lisääntynyttä valtiollista yhtenäisyyttä kohtaan, sillä sen puitteissa irlantilaisen kansakunnan itsemääräämisoikeuden ei katsottu toteutuvan.

Tutkielma osoittaa, että samankaltaiseen retoriikkaan ja ajatteluun pohjautuva kansakunnan rakentaminen voi palvella hyvin erilaisia tarkoitusperiä eri konteksteissa sekä eri yhteisöjen ja yksilöiden näkökulmista. Kansallinen identiteetti ei välttämättä ole vaihtoehto esimerkiksi uskonnolliselle sitoumukselle tai valtiollisen unionin kannattamiselle, vaan kansakunta voi olla erottamattomasti yhteydessä yksilöiden ja yhteisöjen muihin sitoumuksiin ja arvoihin. Tutkielma osallistuu laajempaan nationalismitutkimuksen sekä historiantutkimuksen kentillä käytyyn keskusteluun metodologisesta nationalismista sekä historiankirjoituksen ja nationalismin suhteesta.