5.-luokkalaisten lasten näkökulmia yksinäisyydestä: Lasten kokema ja sanoittama emotionaalinen yksinäisyys, sekä tyttöjen ja poikien väliset erot
Eneberg, Katariina; Nurmi, Petra (2022)
2022
Kasvatustieteiden kandidaattiohjelma - Bachelor´s Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. Only for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-03-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202203012244
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202203012244
Tiivistelmä
Lasten yksinäisyyttä heidän näkökulmastaan on tutkittu vähän. Siksi tässä tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, miten lapset tunnistavat, sanoittavat ja kokevat yksinäisyyttä. Yksinäisyys vaikuttaa monitahoisesti yhteiskuntaan sekä yksilön hyvinvointiin ja alkaa usein jo lapsuudessa. Siksi juuri lasten kokeman yksinäisyyden tutkiminen on tärkeää.
Tutkimuksessa käytettiin Sole-projektin valmista tutkimusaineistoa. Tutkimus oli monimenetelmällinen ja siinä käytettiin PNDL-mittaria ja puolistrukturoituja haastatteluja.
Teorialähtöisen sisällönanalyysin pohjana käytettiin Weissin teoriaa emotionaalisesta ja sosiaalisesta yksinäisyydestä. Emotionaalisessa yksinäisyydessä keskeistä on kaverisuhteiden laatu ja sosiaalisessa niiden määrä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten viidesluokkalaiset lapset tunnistavat juuri emotionaalista yksinäisyyttä ja onko sukupuolten välillä siinä eroja.
Tutkimuksesta selvisi, että lapset sanoittavat yksinäisyyttä pääasiassa sosiaalisesta näkökulmasta. Tytöt tunnistavat ja osaavat sanoittaa poikia enemmän emotionaalista yksinäisyyttä, vaikka pojat kokevat sitä enemmän. Lasten yksinäisyyden kokemuksilla ei vaikuttanut olevan yhteyttä siihen, osasiko lapsi sanoittaa emotionaalista yksinäisyyttä haastattelussa.
Koulussa olisi tärkeää edistää lasten tunnetaitojen kehittymistä, jotta lapset osaisivat sanoittaa paremmin yksinäisyyttä. Jatkossa lasten käsityksiä ja kokemuksia yksinäisyydestä voisi tutkia esimerkiksi narratiivisen tutkimuksen keinoin tai taidekasvatuksen avulla.
Tutkimuksessa käytettiin Sole-projektin valmista tutkimusaineistoa. Tutkimus oli monimenetelmällinen ja siinä käytettiin PNDL-mittaria ja puolistrukturoituja haastatteluja.
Teorialähtöisen sisällönanalyysin pohjana käytettiin Weissin teoriaa emotionaalisesta ja sosiaalisesta yksinäisyydestä. Emotionaalisessa yksinäisyydessä keskeistä on kaverisuhteiden laatu ja sosiaalisessa niiden määrä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten viidesluokkalaiset lapset tunnistavat juuri emotionaalista yksinäisyyttä ja onko sukupuolten välillä siinä eroja.
Tutkimuksesta selvisi, että lapset sanoittavat yksinäisyyttä pääasiassa sosiaalisesta näkökulmasta. Tytöt tunnistavat ja osaavat sanoittaa poikia enemmän emotionaalista yksinäisyyttä, vaikka pojat kokevat sitä enemmän. Lasten yksinäisyyden kokemuksilla ei vaikuttanut olevan yhteyttä siihen, osasiko lapsi sanoittaa emotionaalista yksinäisyyttä haastattelussa.
Koulussa olisi tärkeää edistää lasten tunnetaitojen kehittymistä, jotta lapset osaisivat sanoittaa paremmin yksinäisyyttä. Jatkossa lasten käsityksiä ja kokemuksia yksinäisyydestä voisi tutkia esimerkiksi narratiivisen tutkimuksen keinoin tai taidekasvatuksen avulla.