Gerontologisten sosiaalityöntekijöiden suhde asiakkaan itsemääräämisoikeuteen
Keränen, Netta (2022)
Keränen, Netta
2022
Sosiaalityön maisteriohjelma - Master's Programme in Social Work
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-03-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202203092425
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202203092425
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää gerontologisten sosiaalityöntekijöiden suhdetta asiakkaiden itsemääräämisoikeuteen sekä sitä, miten sosiaalityöntekijät muodostavat ja perustelevat ratkaisunsa puuttua tai olla puuttumatta asiakkaan itsemääräämisoikeuteen. Tutkimuksen käsitteellisinä lähtökohtina on ikääntyminen, gerontologisen sosiaalityön paikka sekä asiantuntijuus. Tutkimuksen teoreettisena käsitteenä on itsemääräämisoikeuden käsite, jota tutkimuksessa lähestytään sekä oikeudellisesta että eettisestä näkökulmasta. Aineistoa tarkastellaan etiikkatyön (eng. ethics work) näkökulmasta.
Tämä pro gradu -tutkimus on laadullinen tutkimus, jota varten järjestettiin kolme ryhmähaastattelua. Haastatteluihin osallistui yhteensä 8 eri gerontologista sosiaalityöntekijää samasta kunnasta. Haastateltaville tarjottiin myös mahdollisuus kirjoittaa anonyymisti vapaamuotoinen teksti aiheesta. Analyysi on toteutettu aineistolähtöisesti sisällönanalyysin keinoin.
Tutkimus osoittaa, että gerontologisessa sosiaalityössä suhtautuminen asiakkaan itsemääräämisoikeuteen vaihtelee tilanteittain. Periaatteellisena lähtökohtana on puuttumattomuus ja asiakkaan itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen. Toisinaan puuttumattomuus johtuu myös siitä, että se ei ole mahdollista tai sen ei katsota olevan hyödyllistä. Välttämättömyyden, asiakkaan edun tai edunvalvonnan tarpeen vuoksi puuttuminen voidaan katsoa perustelluksi. Sosiaalityöntekijät hahmottavat myös, miten yhteiskunnan rakenteet rajoittavat vanhojen ihmisten mahdollisuuksia tehdä itseään koskevia päätöksiä. Usein gerontologinen sosiaalityö on neuvottelua ja keskustelua eri vaihtoehdoista sekä asiakkaan, omaisten että yhteistyötahojen kanssa.
Tutkimustuloksissa huomionarvoista on se, että sekä puuttuminen että puuttumattomuus voidaan perustella eettisesti hyväksyttäviksi toimintatavoiksi. Olennaista ratkaisun muodostamiseksi on huolellinen tilannekohtainen arviointi, joka vaatii sekä oikeudellista että eettistä asiantuntijuutta. Arvioinnin ja eettisen harkinnan kannalta riittävä työyhteisön tuki sekä käytettävissä oleva aika ovat myös tärkeitä. Tutkimuksessa on myös lyhyesti kuvattu koronaepidemian vaikutuksia gerontologiseen sosiaalityöhön ja erityisesti sen vaikutuksia asiakkaiden itsemääräämisoikeuden toteutumiseen.
Tämä pro gradu -tutkimus on laadullinen tutkimus, jota varten järjestettiin kolme ryhmähaastattelua. Haastatteluihin osallistui yhteensä 8 eri gerontologista sosiaalityöntekijää samasta kunnasta. Haastateltaville tarjottiin myös mahdollisuus kirjoittaa anonyymisti vapaamuotoinen teksti aiheesta. Analyysi on toteutettu aineistolähtöisesti sisällönanalyysin keinoin.
Tutkimus osoittaa, että gerontologisessa sosiaalityössä suhtautuminen asiakkaan itsemääräämisoikeuteen vaihtelee tilanteittain. Periaatteellisena lähtökohtana on puuttumattomuus ja asiakkaan itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen. Toisinaan puuttumattomuus johtuu myös siitä, että se ei ole mahdollista tai sen ei katsota olevan hyödyllistä. Välttämättömyyden, asiakkaan edun tai edunvalvonnan tarpeen vuoksi puuttuminen voidaan katsoa perustelluksi. Sosiaalityöntekijät hahmottavat myös, miten yhteiskunnan rakenteet rajoittavat vanhojen ihmisten mahdollisuuksia tehdä itseään koskevia päätöksiä. Usein gerontologinen sosiaalityö on neuvottelua ja keskustelua eri vaihtoehdoista sekä asiakkaan, omaisten että yhteistyötahojen kanssa.
Tutkimustuloksissa huomionarvoista on se, että sekä puuttuminen että puuttumattomuus voidaan perustella eettisesti hyväksyttäviksi toimintatavoiksi. Olennaista ratkaisun muodostamiseksi on huolellinen tilannekohtainen arviointi, joka vaatii sekä oikeudellista että eettistä asiantuntijuutta. Arvioinnin ja eettisen harkinnan kannalta riittävä työyhteisön tuki sekä käytettävissä oleva aika ovat myös tärkeitä. Tutkimuksessa on myös lyhyesti kuvattu koronaepidemian vaikutuksia gerontologiseen sosiaalityöhön ja erityisesti sen vaikutuksia asiakkaiden itsemääräämisoikeuden toteutumiseen.