”Kyllä kännykkä on tärkee, ei siitä pääse mihinkään": Ikäihmiset mobiililaitteiden kotoistajina 2020-luvun alun Suomessa
Karppinen, Noora (2022)
Karppinen, Noora
2022
Media, kulttuuri ja yhteiskunta -maisteriohjelma - Master's Programme in Media, Culture and Society
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-03-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202203082413
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202203082413
Tiivistelmä
Tarkastelen tässä pro gradu -tutkielmassa tapoja, joilla ikäihmiset kotoistavat eli sovittavat mobiililaitteita jokapäiväiseen elämäänsä. Mobiililaitteilla tarkoitan älypuhelinta, tablettitietokonetta ja kannettavaa tietokonetta. Ikäihmisillä viittaan 70-vuotiaisiin ja tätä vanhempiin henkilöihin. Tutkielmani tavoitteena on valottaa, miten ikäihmiset kotoistavat mobiililaitteita osaksi arkeaan, ja pohtia tätä kautta näiden laitteiden asemaa 2020-luvun alun suomalaisessa yhteiskunnassa koskien kyseistä käyttäjäryhmää mutta myös laajemmin.
Tutkielma nojaa mediatutkimuksen piirissä 1980-luvulta alkaen kehittyneeseen niin kutsuttuun domestikaatioteoriaan. Domestikaatio, josta puhun suomeksi kotoistamisena, on prosessi, jossa käyttäjä kohtaa uusia teknologioita ja sopeuttaa niitä oman elinympäristönsä ja arkensa osaksi. Prosessi jaetaan yleensä neljään vaiheeseen, jotka ovat uuden teknologian 1) hankkiminen tai sen käytön aloittaminen, 2) tilallinen sovittaminen, 3) ajallinen arkeen mukauttaminen ja 4) käyttäjien identiteettiin ja laajemmin yhteiskuntaan nivoutuminen. Erotan tutkielmassani neljä tutkimuskysymystä, joista kukin linkittyy yhteen kotoistamisen vaiheeseen.
Tutkielmani aineiston muodostavat yhdeksän ikäihmisen teemahaastattelut. Haastateltavat olivat haastatteluhetkellä 71–82-vuotiaita ja asuivat Etelä-Suomessa. Tein haastattelut kesällä 2021 kasvotusten tai etäyhdellä. Haastattelujen jälkeen litteroin ja anonymisoin aineiston ja analysoin sen lähiluvun ja sisällönanalyysin keinoin.
Tutkimukseeni osallistuneet ikäihmiset käyttävät säännöllisesti kahta tai kolmea mobiililaitetta, joista jokaisella on omanlaisiaan käyttötapoja. Kotioloissa tutkittavat käyttävät laitteita vapaasti, mutta julkisissa tiloissa käyttö on jossain määrin erilaista. Julkisissa tiloissa tutkittavat käyttävät laitteitaan harkiten ja huolehtivat, että häiritsevät muita ihmisiä mahdollisimman vähän.
Tutkittavilla on joitakin mobiililaitteisiin liittyviä rutiineja, ja kokonaisuudessaan laitteiden käyttömäärät ovat varsin kohtuullisia. Se, miten tärkeitä mobiililaitteet ovat tutkittavien arjessa vaihtelee jonkin verran, mutta valtaosa pitää laitteita todella tärkeinä. Tärkeys liittyy erityisesti kahteen asiaan: laitteiden mahdollistamaan yhteydenpitoon ja yhteiskunnan kehityksessä mukana pysymiseen.
Tutkimuksessani esiin nousseet kotoistamisen tavat vahvistavat havaintoa, että mobiililaitteiden asema 2020-luvun alun Suomessa on keskeinen. Mobiililaitteet ovat nyky-yhteiskunnassa lähestulkoon välttämättömiä hyödykkeitä, ja ilman niitä eläminen näyttäytyy hyvin hankalana. Laitteet ovat myös näkyvä ja kuuluva osa julkista tilaa, mistä seuraa, että laitteiden käyttäjien yksityinen maailma vuotaa osin julkisen alueelle. Mobiililaitteet tarjoavat paljon hyötyjä ja huvia, mutta kääntöpuoli on liiallisen, jopa addiktiivisen käytön uhka, jonka tutkimani ikäihmiset selvästi tunnistavat.
Tutkielma nojaa mediatutkimuksen piirissä 1980-luvulta alkaen kehittyneeseen niin kutsuttuun domestikaatioteoriaan. Domestikaatio, josta puhun suomeksi kotoistamisena, on prosessi, jossa käyttäjä kohtaa uusia teknologioita ja sopeuttaa niitä oman elinympäristönsä ja arkensa osaksi. Prosessi jaetaan yleensä neljään vaiheeseen, jotka ovat uuden teknologian 1) hankkiminen tai sen käytön aloittaminen, 2) tilallinen sovittaminen, 3) ajallinen arkeen mukauttaminen ja 4) käyttäjien identiteettiin ja laajemmin yhteiskuntaan nivoutuminen. Erotan tutkielmassani neljä tutkimuskysymystä, joista kukin linkittyy yhteen kotoistamisen vaiheeseen.
Tutkielmani aineiston muodostavat yhdeksän ikäihmisen teemahaastattelut. Haastateltavat olivat haastatteluhetkellä 71–82-vuotiaita ja asuivat Etelä-Suomessa. Tein haastattelut kesällä 2021 kasvotusten tai etäyhdellä. Haastattelujen jälkeen litteroin ja anonymisoin aineiston ja analysoin sen lähiluvun ja sisällönanalyysin keinoin.
Tutkimukseeni osallistuneet ikäihmiset käyttävät säännöllisesti kahta tai kolmea mobiililaitetta, joista jokaisella on omanlaisiaan käyttötapoja. Kotioloissa tutkittavat käyttävät laitteita vapaasti, mutta julkisissa tiloissa käyttö on jossain määrin erilaista. Julkisissa tiloissa tutkittavat käyttävät laitteitaan harkiten ja huolehtivat, että häiritsevät muita ihmisiä mahdollisimman vähän.
Tutkittavilla on joitakin mobiililaitteisiin liittyviä rutiineja, ja kokonaisuudessaan laitteiden käyttömäärät ovat varsin kohtuullisia. Se, miten tärkeitä mobiililaitteet ovat tutkittavien arjessa vaihtelee jonkin verran, mutta valtaosa pitää laitteita todella tärkeinä. Tärkeys liittyy erityisesti kahteen asiaan: laitteiden mahdollistamaan yhteydenpitoon ja yhteiskunnan kehityksessä mukana pysymiseen.
Tutkimuksessani esiin nousseet kotoistamisen tavat vahvistavat havaintoa, että mobiililaitteiden asema 2020-luvun alun Suomessa on keskeinen. Mobiililaitteet ovat nyky-yhteiskunnassa lähestulkoon välttämättömiä hyödykkeitä, ja ilman niitä eläminen näyttäytyy hyvin hankalana. Laitteet ovat myös näkyvä ja kuuluva osa julkista tilaa, mistä seuraa, että laitteiden käyttäjien yksityinen maailma vuotaa osin julkisen alueelle. Mobiililaitteet tarjoavat paljon hyötyjä ja huvia, mutta kääntöpuoli on liiallisen, jopa addiktiivisen käytön uhka, jonka tutkimani ikäihmiset selvästi tunnistavat.