Parisuhde, pitkäaikaissairaus ja koronapandemia : Diskurssianalyysi parisuhteen merkityksellistämisestä
Ranta, Nanette (2022)
Ranta, Nanette
2022
Yhteiskuntatutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-03-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202203022281
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202203022281
Tiivistelmä
Tässä Pro Gradu –tutkielmassa tarkastelen, millaisia vakiintuneita kulttuurisen merkityksenannon resursseja käyttäen parisuhdetta kuvaillaan koronapandemian aikana tai kun perheessä tai parisuhteessa jollakin jäsenellä on pitkäaikaissairaus. Tutkimuksen aineistona toimii Parisuhdekeskus Katajan keräämä, heidän kotisivuillaan ja sometileillään vapaasti saatavilla olleen verkkokyselyn vastaukset (n=281). Analysoin diskurssianalyysin menetelmin kahden avoimen kysymyksen vastauksia, joihin on vastattu vapaasti kirjoittamalla.
Aiempi tutkimus parisuhteista osoittaa, että erilaiset kriisit ja stressitekijät voivat haastaa parisuhteiden laatua ja vakautta. Lyhytaikaisista tilanteista monien on helppo selviytyä, kun taas pitkäaikaiset stressitekijät haastavat useampia pariskuntia. Kuitenkin myös pariskunnan molempien osapuolten yksilölliset ominaisuudet, demografiset tekijät, ulkoiset olosuhteet ja pariskunnan välille muotoutuvat vuorovaikutusprosessit vaikuttavat parisuhteen laatuun. Tutkimusten mukaan kriiseillä on mahdollisuus joko heikentää tai vahvistaa parisuhdetta.
Tämä tutkimus asettuu sosiaalisen konstruktionismin tutkimusperinteeseen, jossa todellisuuden nähdään rakentuvan sosiaalisesti kielellisen vuorovaikutuksen kautta. Diskursiivisesta näkökulmasta kulttuuriset puhetavat eli diskurssit vaikuttavat ymmärrykseemme parisuhteista ja tarjoavat tavoiteltavia ihanteita parisuhteille. Parisuhdetta ja omaa kumppania voi merkityksellistää ihanteita vastaavaksi tai niiden vastaiseksi. Tässä tutkimuksessa hyödynnän diskurssianalyysin analyyttista ja kriittistä suuntausta yhdistelevää tutkimusotetta, jossa keskeisiä ovat tulkintarepertuaarin ja asemoitumisen käsitteet.Tulkintarepertuaarit ovat vakiintuneita kulttuurillisia kielenkäytön säännönmukaisuuksia. Asemoitumisen analyysin avulla voidaan tarkastella millaisia positioita puhujat tuottavat diskursiivisesti itselleen ja kumppanilleen ja miten sairaus ja korona asemoidaan suhteessa pariskunnan osapuoliin.
Tutkimuksen tuloksena on neljä tulkintarepertuaaria, jotka ovat perhe-, individualistinen-, romanttinen- ja psykologinen tulkintarepertuaari. Kullakin repertuaareista on omat ihanteensa ja kielikuvansa, joiden ympärille tulkintarepertuaarin sanastokokoelmat rakentuvat. Psykologinen repertuaari oli tyypillisempi sairauden vaikutusten, ja individualistinen- ja perherepertuaari pandemian vaikutusten kuvailussa. Romanttista repertuaaria käytettiin samalla tavoin kummassakin tapauksessa. Asemoitumisen analyysissa muodostui kaksi vastakkaista asemoitumisen tapaa: uhriksi ja onnekkaaksi asemoituminen. Uhriutua voi monin tavoin: kumppanin, lapsen, koronan, sairauden tai ulkoisten olosuhteiden uhriksi. Onnekkaaksi asemoidutaan tasavertaisesti, vierekkäin kumppanin kanssa. Tulkintarepertuaarien tavoin myös asemoitumisen tavat painottuvat hieman eri tavoin. Esimerkiksi individualistista repertuaaria ei juuri käytetty onnekkaaksi asemoitumisessa, kun taas perherepertuaaria ei käytetty uhriutumisessa. Romanttista repertuaaria käytettiin sekä uhriutumiseen että onnekkaaksi asemoitumiseen.
Käytän tutkielmassa keskeisinä käsitteinä myös temporaalisuutta ja spatiaalisuutta, joilla viitataan aikaan ja tilaan. Arki ja sosiaaliset suhteet tapahtuvat aina ajassa ja tilassa, joihin poikkeusolosuhteet ja pitkäaikaissairaudet heijastavat kunkin tilanteen mukaan omat erityiset vaikutuksensa. Temporaaliset ja spatiaaliset muutokset näkyvät pariskunnan ajankäytön, liikkumisen, etäisyyden ja läheisyyden, sekä kotiin, tulevaisuuteen ja menneisyyteen, liitettyjen merkitysten muutoksina.
Aiempi tutkimus parisuhteista osoittaa, että erilaiset kriisit ja stressitekijät voivat haastaa parisuhteiden laatua ja vakautta. Lyhytaikaisista tilanteista monien on helppo selviytyä, kun taas pitkäaikaiset stressitekijät haastavat useampia pariskuntia. Kuitenkin myös pariskunnan molempien osapuolten yksilölliset ominaisuudet, demografiset tekijät, ulkoiset olosuhteet ja pariskunnan välille muotoutuvat vuorovaikutusprosessit vaikuttavat parisuhteen laatuun. Tutkimusten mukaan kriiseillä on mahdollisuus joko heikentää tai vahvistaa parisuhdetta.
Tämä tutkimus asettuu sosiaalisen konstruktionismin tutkimusperinteeseen, jossa todellisuuden nähdään rakentuvan sosiaalisesti kielellisen vuorovaikutuksen kautta. Diskursiivisesta näkökulmasta kulttuuriset puhetavat eli diskurssit vaikuttavat ymmärrykseemme parisuhteista ja tarjoavat tavoiteltavia ihanteita parisuhteille. Parisuhdetta ja omaa kumppania voi merkityksellistää ihanteita vastaavaksi tai niiden vastaiseksi. Tässä tutkimuksessa hyödynnän diskurssianalyysin analyyttista ja kriittistä suuntausta yhdistelevää tutkimusotetta, jossa keskeisiä ovat tulkintarepertuaarin ja asemoitumisen käsitteet.Tulkintarepertuaarit ovat vakiintuneita kulttuurillisia kielenkäytön säännönmukaisuuksia. Asemoitumisen analyysin avulla voidaan tarkastella millaisia positioita puhujat tuottavat diskursiivisesti itselleen ja kumppanilleen ja miten sairaus ja korona asemoidaan suhteessa pariskunnan osapuoliin.
Tutkimuksen tuloksena on neljä tulkintarepertuaaria, jotka ovat perhe-, individualistinen-, romanttinen- ja psykologinen tulkintarepertuaari. Kullakin repertuaareista on omat ihanteensa ja kielikuvansa, joiden ympärille tulkintarepertuaarin sanastokokoelmat rakentuvat. Psykologinen repertuaari oli tyypillisempi sairauden vaikutusten, ja individualistinen- ja perherepertuaari pandemian vaikutusten kuvailussa. Romanttista repertuaaria käytettiin samalla tavoin kummassakin tapauksessa. Asemoitumisen analyysissa muodostui kaksi vastakkaista asemoitumisen tapaa: uhriksi ja onnekkaaksi asemoituminen. Uhriutua voi monin tavoin: kumppanin, lapsen, koronan, sairauden tai ulkoisten olosuhteiden uhriksi. Onnekkaaksi asemoidutaan tasavertaisesti, vierekkäin kumppanin kanssa. Tulkintarepertuaarien tavoin myös asemoitumisen tavat painottuvat hieman eri tavoin. Esimerkiksi individualistista repertuaaria ei juuri käytetty onnekkaaksi asemoitumisessa, kun taas perherepertuaaria ei käytetty uhriutumisessa. Romanttista repertuaaria käytettiin sekä uhriutumiseen että onnekkaaksi asemoitumiseen.
Käytän tutkielmassa keskeisinä käsitteinä myös temporaalisuutta ja spatiaalisuutta, joilla viitataan aikaan ja tilaan. Arki ja sosiaaliset suhteet tapahtuvat aina ajassa ja tilassa, joihin poikkeusolosuhteet ja pitkäaikaissairaudet heijastavat kunkin tilanteen mukaan omat erityiset vaikutuksensa. Temporaaliset ja spatiaaliset muutokset näkyvät pariskunnan ajankäytön, liikkumisen, etäisyyden ja läheisyyden, sekä kotiin, tulevaisuuteen ja menneisyyteen, liitettyjen merkitysten muutoksina.