Konservatorio ja kulttuurinen pääoma: Taidemusiikkiharrastuksen merkitys lapsiperheiden kulttuurisessa reproduktiossa
Leskinen, Eeva (2022)
Leskinen, Eeva
2022
Yhteiskuntatutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-03-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202202242142
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202202242142
Tiivistelmä
Tämä tutkielma osallistuu keskusteluun kulttuurisesta reproduktiosta ja lastenkasvatuksen luokkasidonnaisista käytännöistä musiikkiharrastuksen kontekstissa. Tavoitteellinen ja tasolta toiselle etenevä musiikkiopisto on keskeinen suomalainen julkisen taidekasvatuksen instituutio. Samalla se on kuitenkin myös arkisesta välttämättömyydestä irrallinen, potentiaalisesti eriarvoisuutta tuottava järjestelmä. Taidemusiikkiharrastukseen hakeutuminen ja sitoutuminen vaativat paitsi taloudellisia ja ajallisia resursseja, myös kulttuurista pääomaa. Musiikkiopisto voidaan nähdä kulttuurisen pääoman kasautumisen kenttänä niille, joilla on jo kotoa perittyä kulttuurista pääomaa. Kulttuurinen pääoma on tietoja ja taitoja, jotka ovat sosiaalisesti arvostettuja ja toimivat näin ollen yksilön resursseina. Se ilmenee makuina, arvostuksina ja ennen kaikkea tuttuutena yhteiskunnassa arvostettua kulttuuria kohtaan. Tässä tutkielmassa tarkastellaan musiikkiopisto-opiskelua yhtenä kulttuurisen pääoman kultivoimisen käytäntönä suomalaisissa perheissä. Harrastukset ovat yksi selkeimmistä esimerkeistä siitä, miten kulttuurinen ja taloudellinen pääoma ovat yhteydessä toisiinsa, sillä taloudelliset realiteetit ja kulttuuriset orientaatiot määrittävät sen, millaisten harrastusten pariin yksilöt päätyvät. Tutkielma toimii keskustelunavauksena suomalaisessa kulttuurisosiologiassa, jossa ei ole aiemmin tutkittu perheiden sisäistä kulttuurista reproduktiota laadullisesti, saati musiikkiharrastuksen kontekstissa. Tutkimuksen tavoite kiteytyy kahteen tutkimuskysymykseen: Millaisia arvostuksia ja merkityksiä vanhemmat liittävät lapsen musiikkiharrastukseen? Miten kulttuurista pääomaa kerrytetään ja siirretään lapsille perheen käytännöissä? Tutkimusaineisto on kerätty haastattelemalla Tampereen konservatorion musiikkiopistossa opiskelevien lasten vanhempia. Seitsemän puolistrukturoitua teemahaastattelua toteutettiin kevään ja alkukesän 2021 aikana. Haastattelut rakentuivat neljän teeman varaan: lapsen musiikkiharrastus, musiikki kotona ja perheessä, musiikkiopiston merkitys ja vanhemman suhde musiikkiin. Haastatteluaineiston analyysi on toteutettu temaattisen analyysin avulla.
Analyysin perusteella taidemusiikkiharrastus muodostaa keskeisen kanavan välittää lapsille kulttuurista pääomaa. Tulokset muodostuvat viidestä teemasta, jotka kuvaavat musiikkiharrastuksen keskeisiä merkityksiä, arvostuksia ja käytäntöjä vanhempien haastattelupuheessa. Nämä teemat ovat “Kulttuurin tekijäksi ja kokijaksi kasvaminen”; ”Hyvän vanhemmuuden ja hyvän lapsuuden risteyksessä”; ”Löydetty lahjakkuus velvoittaa”; ”Taidemusiikin arvon ja hankaluuden neuvottelua” ja ”Musiikki välineenä”. Ensimmäinen teema pitää sisällään puhetta kulttuurin rikastamasta lapsuudesta ja sen toivotuista lopputulemista: kaikkiruokaisesta kulttuurimausta, avarasta maailmankatsomuksesta ja sivistyksestä. Toinen teema koostuu hyvän vanhemmuuden, hyvän lapsuuden ja ”kunnon kansalaisuuden” ideaaleista ja niistä osin ristiriitaisista käytännöistä, joilla näihin ideaaleihin pyritään. Kolmannessa teemassa keskiössä on vanhemman tulkinta lapsen sisäsyntyisestä musikaalisesta lahjakkuudesta, joka asettuu musiikkiharrastuksen perusteluksi ja oikeutukseksi. Neljännessä teemassa on kyse taidemusiikin ja sen konventioiden arvostuksesta, jota vanhemmat pyrkivät välittämään lapselle häivyttämällä systemaattiseen harjoitteluun liittyvää hankaluutta. Viides teema kokoaa yhteen musiikin avulla saavutettavia hyötyjä, jotka legitimoivat musiikkiharrastusta tuomalla sen ”oikean elämän” kontekstiin. Analyysin perusteella musiikkiharrastukseen kiteytyy paitsi taidemusiikkiin, myös hyvään lapsuuteen ja vanhemmuuteen sekä tietynlaiseen kulttuuriseen orientaatioon liittyviä arvostuksia, velvollisuuksia ja tavoitteita. Kulttuurista pääomaa siirretään lapsille tunnistamalla heidän musikaalisuutensa, ohjaamalla heitä musiikin pariin ja jalostamalla heidän osaamistaan taidemusiikin konventioiden mukaiseksi. Konservatorioinstituutioon kiinnittyneissä korkean kulttuurisen pääoman perheissä musiikin harrastaminen nähdään osana laajempaa kulttuurista orientaatiota ja lastenkasvatuksen tapaa. Taidemusiikin harrastaminen asettuu tärkeäksi osaksi näiden vanhempien pyrkimyksiä tarjota lapsilleen parhaat mahdolliset lähtökohdat elämään. Tutkielman tulokset tuovat näkyväksi piilossa tapahtuvaa kulttuurisen pääoman reproduktiota ja niitä lastenkasvatuksen tapoja, joita suomalaisissa korkean kulttuurisen pääoman perheissä hyödynnetään.
Analyysin perusteella taidemusiikkiharrastus muodostaa keskeisen kanavan välittää lapsille kulttuurista pääomaa. Tulokset muodostuvat viidestä teemasta, jotka kuvaavat musiikkiharrastuksen keskeisiä merkityksiä, arvostuksia ja käytäntöjä vanhempien haastattelupuheessa. Nämä teemat ovat “Kulttuurin tekijäksi ja kokijaksi kasvaminen”; ”Hyvän vanhemmuuden ja hyvän lapsuuden risteyksessä”; ”Löydetty lahjakkuus velvoittaa”; ”Taidemusiikin arvon ja hankaluuden neuvottelua” ja ”Musiikki välineenä”. Ensimmäinen teema pitää sisällään puhetta kulttuurin rikastamasta lapsuudesta ja sen toivotuista lopputulemista: kaikkiruokaisesta kulttuurimausta, avarasta maailmankatsomuksesta ja sivistyksestä. Toinen teema koostuu hyvän vanhemmuuden, hyvän lapsuuden ja ”kunnon kansalaisuuden” ideaaleista ja niistä osin ristiriitaisista käytännöistä, joilla näihin ideaaleihin pyritään. Kolmannessa teemassa keskiössä on vanhemman tulkinta lapsen sisäsyntyisestä musikaalisesta lahjakkuudesta, joka asettuu musiikkiharrastuksen perusteluksi ja oikeutukseksi. Neljännessä teemassa on kyse taidemusiikin ja sen konventioiden arvostuksesta, jota vanhemmat pyrkivät välittämään lapselle häivyttämällä systemaattiseen harjoitteluun liittyvää hankaluutta. Viides teema kokoaa yhteen musiikin avulla saavutettavia hyötyjä, jotka legitimoivat musiikkiharrastusta tuomalla sen ”oikean elämän” kontekstiin. Analyysin perusteella musiikkiharrastukseen kiteytyy paitsi taidemusiikkiin, myös hyvään lapsuuteen ja vanhemmuuteen sekä tietynlaiseen kulttuuriseen orientaatioon liittyviä arvostuksia, velvollisuuksia ja tavoitteita. Kulttuurista pääomaa siirretään lapsille tunnistamalla heidän musikaalisuutensa, ohjaamalla heitä musiikin pariin ja jalostamalla heidän osaamistaan taidemusiikin konventioiden mukaiseksi. Konservatorioinstituutioon kiinnittyneissä korkean kulttuurisen pääoman perheissä musiikin harrastaminen nähdään osana laajempaa kulttuurista orientaatiota ja lastenkasvatuksen tapaa. Taidemusiikin harrastaminen asettuu tärkeäksi osaksi näiden vanhempien pyrkimyksiä tarjota lapsilleen parhaat mahdolliset lähtökohdat elämään. Tutkielman tulokset tuovat näkyväksi piilossa tapahtuvaa kulttuurisen pääoman reproduktiota ja niitä lastenkasvatuksen tapoja, joita suomalaisissa korkean kulttuurisen pääoman perheissä hyödynnetään.