Digisisällöt sosioemotionaalisen kehityksen tukena : Pilottitutkimus Digitarina-intervention vaikuttavuudesta

Abstract

Sosioemotionaalinen kehitys sisältää useita tunne-elämän ja sosiaalisten suhteiden kannalta olennaisia taitoja. Erityisesti omien ja muiden tunteiden tunnistaminen sekä tunnekokemusten sanoittaminen ovat olennaisessa roolissa tunne-elämän ja käyttäytymisen säätelyssä. Vaikka viime vuosina lasten sosioemotionaalisen kehityksen tueksi on julkaistu enenevissä määrin erilaisia prososiaalisia lastenohjelmia ja digitaalisuutta hyödyntäviä menetelmiä, on niiden käyttökelpoisuutta tavanomaisesti kehittyvien lasten tunne-elämän tukemiseen tutkittu hyvin niukasti. Aiemmat tutkimukset viittaavat kuitenkin siihen, että erilaiset sosioemotionaalisen kehityksen tueksi tuotetut prososiaaliset lastenohjelmat ja digisisällöt vaikuttavat erityisryhmiin kuuluvien lasten sosioemotionaalisiin taitoihin myönteisesti.

Tämä pilottitutkimus on tehty GettingBetter Oy:n toimeksiantona ja tutkimus oli osa laajempaa Digitarinat-hanketta. Tämän pilottitutkimuksen tavoitteena oli tutkia GettingBetter Oy:n tuottamien Digitarina-jaksojen vaikuttavuutta 5-vuotiaiden lasten sosioemotionaalisiin taitoihin. Tutkimuksessa selvitettiin, onko erilaisia digitaalisia sisältöjä katsoneiden päiväkotien välillä eroja lasten tuottamassa tunnepuheen määrässä. Lisäksi tarkasteltiin päiväkotien välisiä eroja tunne-elämän ja käyttäytymisen muutoksissa hankkeen aikana. Kolmanneksi tutkituksessa tarkasteltiin päiväkotien välisiä eroja lapsiryhmän juttelevuudessa, rauhallisuudessa ja yhteistyösuhteessa digisisällön katsomisen jälkeen. Tutkimuksen ensimmäisenä hypoteesina oletettiin, että Digitarina-päiväkodin lapset tuottavat määrällisesti enemmän tunteisiin liittyvää puhetta kuin Neponen- ja kontrollipäiväkodin lapset. Toiseksi hypoteesiksi asetettiin, että Digitarina-päiväkodissa tunne-elämän ja käyttäytymisen vaikeuksia arvioivat pistemäärät laskivat hankkeen aikana enemmän kuin Neponen- ja kontrollipäiväkodissa. Kolmantena hypoteesina oletettiin Digitarina-päiväkodin lasten olevan juttelevaisempia, rauhallisempia ja enemmän yhteistyössä digitaalisen sisällön katsomisen jälkeen kuin Neponen- ja kontrollipäiväkodin lapset.

Tutkimukseen osallistui 61 lasta kolmesta päiväkodista; Digitarina-, Neponen- ja kontrollipäiväkodista. Tutkimusaineisto kerättiin kuuden viikon aikana, ja päiväkotiryhmät osallistuivat kahdesti viikossa puolen tunnin pituisiin tutkimustilanteisiin. Tutkimustilanteissa Digitarina-päiväkoti katsoivat Digitarina-jaksoja, Neponen-päiväkoti Pikku Kakkosen Jyrkin ja Neposen kommervenkkejä -jaksoja ja kontrollipäiväkoti varhaiskasvatuksen henkilökunnan valitsemaa digitaalista sisältöä. Lisäksi päiväkotiryhmät keskustelivat jakson herättämistä ajatuksista ja tunteista. Keskusteluissa Digitarina- ja Neponen-päiväkodin henkilökunnalla oli tukena kysymyspatteristo. Varhaiskasvatuksen henkilökunta arvioi lapsiryhmän toimintaa sekä ennen digitaalisen sisällön katselua että sen jälkeen. Lisäksi vanhemmat ja henkilökunta arvioivat alku-ja loppukyselyin lapsen tunne-elämää ja käyttäytymistä.

Tutkimuksen ensimmäinen hypoteesi sai tuloksista osittaista tukea. Digitarina- ja Neponen-päiväkodin lapset tuottivat enemmän tunteisiin liittyvää puhetta kuin kontrollipäiväkodin lapset, mutta eroa ei havaittu Digitarina- ja Neponen-päiväkodin välillä. Tulosta voi selittää se, että Jyrkin ja Neposen kommervenkkejä-ohjelma on prososiaalinen lastenohjelma, joka sisältää tunnepitoisia tapahtumia. On myös mahdollista, että Digitarina- ja Neponen-päiväkotien henkilökunnan kysymyspatteristo ohjasivat lasten puhetta enemmän tunteisiin liittyväksi. Toinen hypoteesi sai osittaista tukea tuloksista. Alku- ja kyselyn pistemäärien perusteella vanhemmat arvioivat Digitarina-päiväkodin lasten vaikeudet muiden ihmisten kanssa toimeen tulemisessa laskeneen ja kontrollipäiväkodissa nousseen. Varhaiskasvatuksen henkilökunta arvioivat alku- ja loppukyselyiden mukaan muiden ihmisten kanssa toimeen tulemisen vaikeuksien laskeneen Neponen-päiväkodissa ja nousseen kontrollipäiväkodissa. Eroja alku- ja loppukyselyn erotuspistemäärissä ei havaittu tunnetilojen säätelyssä, keskittymisessä ja käyttäytymisessä. Tutkimukseen osallistuneilla lapsilla oli jo alkukyselyn perusteella hyvin vähän vaikeuksia tunne-elämän ja käyttäytymisen osa-alueilla, mikä voi selittää tulosta. Mahdollisesti tutkimushanke oli myös liian lyhyt vastaamaan kysymykseen Digitarina-jaksojen säännöllisestä katsomisen vaikutuksesta tunne-elämään ja käyttäytymiseen. Kolmas hypoteesi ei saanut tukea tuloksista. Henkilökunnan arvioimana päiväkotien välillä ei ollut eroa lapsiryhmän juttelevuudessa, rauhallisuudessa tai yhteistyösuhteessa digitaalisen sisällön katsomisen jälkeen. Kaikissa päiväkodeissa sekä juttelevuus että levottomuus lisääntyivät digitaalisen sisällön katsomisen jälkeen.

Tutkimustulosten perusteella ilmenee tarve kehittää lisää Digitarina-interventiota. Kyky tunteiden tunnistamiseen ja niiden sanallistamiseen on hyvinvoinnin näkökulmasta tärkeää, ja on mahdollista, että Digitarina-jaksot tukevat näitä taitoja. Digitarina-jaksojen vaikuttavuutta lasten sosioemotionaalisiin taitoihin ja kehitykseen tulee kuitenkin tutkia vielä lisää. Erityisesti tulevaisuudessa on keskeistä tutkia Digitarina-intervention pidempikestoisia vaikutuksia.