Lääkehaittojen kumuloituminen kaatuneilla yli 70-vuotiailla potilailla ensiavussa : tapaus-verrokkitutkimus
Honkkila, Markus (2022)
Honkkila, Markus
2022
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Programme in Medicine
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-03-01
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202202212057
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202202212057
Tiivistelmä
Taustaa: Kaatumiset muodostavat merkittävän osan ensiapukäynneistä ja terveydenhuollon kustannuksista. Iäkkäillä tietyt lääkehaitat voivat lisätä kaatumisriskiä. Tutkimme, esiintyykö Tampereen yliopistollisen sairaalan yhteispäivystys Acutaan vuonna 2017 hakeutuneilla kaatuneilla enemmän lääkityksestä aiheutuvaa haittariskiä kuin ei-kaatuneilla verrokeilla.
Menetelmät: Aineisto kerättiin Acutan ensiavun v. 2017 potilasrekisteristä. Yli 70-vuotiaiden kaatuneiden (n = 100) ja ei-kaatuneiden (n = 200) verrokkien lääkitykset analysoitiin INXBASE- ja RISKBASE-tietokantojen avulla lääkehaittojen selvittämiseksi. Verrokit olivat saman ikäisiä, samaa sukupuolta ja käyneet ensiavussa samana päivänä kuin tapaukset, tulosyynään muu kuin kaatuminen.
Tulokset: Tapausryhmässä oli vähemmän pitkäaikaissairauksia (ka. 3,1 vs. 4,2, p = 0,002) ja säännöllisessä käytössä olevia lääkkeitä (5,8 vs. 7,6, p = 0,029). Kaatuneilla oli enemmän aikaisempia kaatumisia (29 %, p = 0,002), mutta verrokeistakin jopa 21 % oli kaatunut 1 vuoden sisällä tarkastellusta ensiapukäynnistä. Yleisimmät haittariskit olivat verenvuotoriski (tapaukset 39 %, verrokit 49 %) ja ummetus (tapaukset 35 %, verrokit 44 %). Ortostatismia oli tapauksilla 15 %:lla, verrokeilla 26 %:lla. Antikolinergisyyttä oli tapauksilla 6 %:lla, verrokeilla 12 %:lla. Sedaatiota oli tapauksilla 4 %:lla, verrokeilla 9 %:lla. C-tason lääkeaineinteraktioita oli tapauksilla 35 %:lla, verrokeilla 44 %:lla, ja D-tason interaktioita vastaavasti 5 %:lla ja 6 %:lla. Ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa haittariskien ja lääkeinteraktioiden suhteen. Käytetyimmät 10 lääkettä molemmissa ryhmissä olivat lähes samat. Näistä ainoastaan isosorbidimononitraatilla (10. käytetyin lääke) oli jokin kaatumisriskiä lisäävä haittavaikutus (ortostatismi).
Johtopäätökset: Iäkkäiden kaatumisriski on monitekijäinen prosessi, ja pelkästään lääkityksen perusteella on vaikea arvioida kaatumisriskiä. Tässä tutkimuksessa ei havaittu eroa kaatuneiden ja verrokkien lääkehaittariskissä. Jatkossa olisi hyvä verrata sellaisia tapaus- ja verrokkiryhmiä, jotka ovat pitkäaikaissairauksiensa suhteen samankaltaisia.
Menetelmät: Aineisto kerättiin Acutan ensiavun v. 2017 potilasrekisteristä. Yli 70-vuotiaiden kaatuneiden (n = 100) ja ei-kaatuneiden (n = 200) verrokkien lääkitykset analysoitiin INXBASE- ja RISKBASE-tietokantojen avulla lääkehaittojen selvittämiseksi. Verrokit olivat saman ikäisiä, samaa sukupuolta ja käyneet ensiavussa samana päivänä kuin tapaukset, tulosyynään muu kuin kaatuminen.
Tulokset: Tapausryhmässä oli vähemmän pitkäaikaissairauksia (ka. 3,1 vs. 4,2, p = 0,002) ja säännöllisessä käytössä olevia lääkkeitä (5,8 vs. 7,6, p = 0,029). Kaatuneilla oli enemmän aikaisempia kaatumisia (29 %, p = 0,002), mutta verrokeistakin jopa 21 % oli kaatunut 1 vuoden sisällä tarkastellusta ensiapukäynnistä. Yleisimmät haittariskit olivat verenvuotoriski (tapaukset 39 %, verrokit 49 %) ja ummetus (tapaukset 35 %, verrokit 44 %). Ortostatismia oli tapauksilla 15 %:lla, verrokeilla 26 %:lla. Antikolinergisyyttä oli tapauksilla 6 %:lla, verrokeilla 12 %:lla. Sedaatiota oli tapauksilla 4 %:lla, verrokeilla 9 %:lla. C-tason lääkeaineinteraktioita oli tapauksilla 35 %:lla, verrokeilla 44 %:lla, ja D-tason interaktioita vastaavasti 5 %:lla ja 6 %:lla. Ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa haittariskien ja lääkeinteraktioiden suhteen. Käytetyimmät 10 lääkettä molemmissa ryhmissä olivat lähes samat. Näistä ainoastaan isosorbidimononitraatilla (10. käytetyin lääke) oli jokin kaatumisriskiä lisäävä haittavaikutus (ortostatismi).
Johtopäätökset: Iäkkäiden kaatumisriski on monitekijäinen prosessi, ja pelkästään lääkityksen perusteella on vaikea arvioida kaatumisriskiä. Tässä tutkimuksessa ei havaittu eroa kaatuneiden ja verrokkien lääkehaittariskissä. Jatkossa olisi hyvä verrata sellaisia tapaus- ja verrokkiryhmiä, jotka ovat pitkäaikaissairauksiensa suhteen samankaltaisia.