Kuntien rahoitusvastuu osana sairaanhoitopiirin investointipäätöksentekoprosessia : Case: Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää, millainen sairaanhoitopiirin investointipäätöksentekoprosessi on ja miten siinä huomioidaan kuntien rahoitusvastuu. Tutkimuksen kohteena on Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alue. Tutkimus on laadultaan kvalitatiivinen ja siinä käytetään abduktiivista analyysitapaa. Teoriapohjana käytettiin substanssiteorioita investointipäätöksentekoprosessista. Investointipäätöksentekoprosessi on monimutkainen ja monitahoinen. Tutkimukset osoittavat, että prosessi on ajassa ja paikassa muotoutuva, jota ei voi kuvata määrämuotoisena. Investointiprosessiin vaikuttavat mukana olevat tekijät sekä heidän intressit ja päätöksenteon ympäristö. Tutkimuksen tulosten perusteella Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin investointien päätöksentekoprosessi noudattelee organisaation talousarvioprosessia. Prosessi lähtee ohjeistuksesta ja aikataulusta, jonka jälkeen toimintayksiköt koostavat investointien esitykset. Näitä priorisoidaan ja organisaation johto käsittelee esitykset. Lopulta ne hyväksytään sairaanhoitopiirin valtuustossa. Sairaanhoitopiirin investointipäätöksentekoprosessi ei ole kaikilta osin määrämuotoinen. Investointien kannattavuuden arviointia tehtiin lähinnä isoissa tai tietyn kuluryhmän investoinneissa. Lisäksi ei-taloudellisia mittareita tai alueellisen kehityksen näkymiä, kuten väestön muutosta, hyödynnettiin vähän investointien arvioinnissa. Haasteena koettiin päätöksenteossa tarvittava asiantuntijuus ja ammattitaito, joka hyödyttäisi toimialaan liittyvien investointien käsittelyssä. Investointien jälkiarviointia tehtiin vaihtelevasti. Tässäkin isoimmat investoinnit olivat usein mukana, mutta monesti jälkilaskenta jäi tekemättä. Kuntien osallistuminen investointien päätöksentekoprosessiin painottui pääosin poliittisen päätöksenteon vaiheisiin. Epävirallista investointien läpikäyntiä oli kuntien talousvastaavien kesken, mutta vaikuttaminen esityksiin koettiin mahdolliseksi vain politiikan kautta. Investointiprosessissa ei erikseen huomioitu kuntien resurssien rajallisuutta ja kuntien rahoitusvastuuta. Investointiesitykset toteutettiin yleensä esitysten mukaisina. Tutkimuksessa nousi esiin, että kuntien maksama erikoissairaanhoidon kulu sisältää käyttötalouden ja investointien osuutta. Käytännössä kunnat eivät tienneet, mistä kokonaissumma muodostuu ja mistä maksavat. Investointien rahoituksen osuuden laskenta vuosittaisesta kulusummasta oli kunnille käytännössä mahdotonta. Tähän toivottiinkin avoimuutta sairaanhoitopiirin taholta. Kulurakenne tulisi avata, jotta kunnan näkevät mikä osa kustannuksista aiheutuu palvelujen käytöstä ja mikä investointien rahoituksesta. Sairaanhoitopiirin investointipäätöksentekoprosessin kehittäminen määrämuotoisemmaksi mahdollistaisi investointien paremman arvioinnin ja vertailun. Tämä voisi helpottaa päätöksentekoa ja myös johtaa kustannustehokkaampaan toimintaan. Kuntien rahoitusvastuun huomiointi pitäisi olla osa investointiprosessia ja kulurakennetta kuntatasolla voisi avata jo investointien esitysvaiheessa. Tämä lisäisi avoimuutta ja läpinäkyvyyttä kuntien sekä päätöksentekijöiden suuntaan.