Munuaissyöpäpotilaiden ennusteeseen vaikuttavat tekijät : Tampereen yliopistollisessa sairaalassa vuosina 2000–2006 diagnosoidut potilaat
Anttila, Marleena (2022)
2022
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Programme in Medicine
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-02-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202202161990
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202202161990
Tiivistelmä
Munuaissyöpä on kolmanneksi yleisin ja huonoennusteisin virtsaelinten syöpä. Kolmasosalla potilaista syöpä on jo diagnoosihetkellä metastasoinut. Nykyään suuri osa syövistä löytyy sattumalöydöksenä oireettomassa vaiheessa. Levinneen munuaissyövän ennuste on parantunut täsmälääkkeiden tultua käyttöön vuonna 2006. Ennusteeseen vaikuttavia tekijöitä on tutkittu paljon, ja näistä merkittävimpiä ovat histologinen erilaistumisaste ja levinneisyysluokitus.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää munuaissyövän pitkäaikaisennusteeseen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimus on retrospektiivinen rekisteritutkimus. Aineisto kerättiin Tampereen yliopistollisen sairaalan (TAYS) potilastietokannasta ja arkistosta. Tutkimukseen sisältyi vuosina 2000–2006 diagnosoidut ja TAYS:ssa leikatut munuaissyöpäpotilaat, joista 313 potilaasta 259 sisältyi analyyseihin. Elossaolo ryhmiteltiin kahdella eri tavalla ja ennustetekijöitä tarkasteltiin kummassakin ryhmässä erikseen. Analysointi tehtiin SPSS Statistics 27 -ohjelmistolla.
Potilaista 42,1 % eli yli 10 vuotta leikkauksesta, kun taas 15,8 % kuoli 5–10 vuoden, 27,0 % 1–5 vuoden ja 15,1 % alle vuoden kuluttua leikkauksesta. Syövistä 17,0 % oli diagnoosihetkellä metastasoinut ja noin viidennes syövistä uusiutui seurannassa. Noin joka kolmas syöpä diagnosoitiin sattumalöydöksenä. Suurin osa potilaista oli miehiä (62,5 %) ja mediaani-ikä oli 66 vuotta.
Sukupuolella, tupakoinnilla tai painoindeksillä ei ollut merkitsevää yhteyttä elossaoloon. Korkeampi ASA-luokka oli yhteydessä lyhyempään elossaoloon. Histologisista tekijöistä kasvaimen vaskulaarinen, perirenaalinen ja peripelvinen invaasio sekä korkeampi erilaistumisaste olivat yhteydessä huonompaan ennusteeseen. Histologisella alatyypillä ei ollut merkitsevää vaikutusta elossaoloon. Korkeampi levinneisyysluokitus, anemia ja hypersedimentaatio olivat yhteydessä huonompaan ennusteeseen.
Yllä esitetyt ennustetekijät korreloivat aiempien tutkimusten tuloksiin. Tämän tutkimuksen heikkouksia olivat suhteellisen pieni potilasmäärä sekä retrospektiivinen asetelma. Tämä tutkimus vahvisti aiempien tutkimusten tuloksia munuaissyöpäpotilaiden pitkäaikaisennusteesta. Suositeltavana jatkotutkimuksena toimisi vertaileva tutkimus munuaissyöpäpotilaiden ennusteesta immunologisten lääkkeiden aikakaudella.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää munuaissyövän pitkäaikaisennusteeseen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimus on retrospektiivinen rekisteritutkimus. Aineisto kerättiin Tampereen yliopistollisen sairaalan (TAYS) potilastietokannasta ja arkistosta. Tutkimukseen sisältyi vuosina 2000–2006 diagnosoidut ja TAYS:ssa leikatut munuaissyöpäpotilaat, joista 313 potilaasta 259 sisältyi analyyseihin. Elossaolo ryhmiteltiin kahdella eri tavalla ja ennustetekijöitä tarkasteltiin kummassakin ryhmässä erikseen. Analysointi tehtiin SPSS Statistics 27 -ohjelmistolla.
Potilaista 42,1 % eli yli 10 vuotta leikkauksesta, kun taas 15,8 % kuoli 5–10 vuoden, 27,0 % 1–5 vuoden ja 15,1 % alle vuoden kuluttua leikkauksesta. Syövistä 17,0 % oli diagnoosihetkellä metastasoinut ja noin viidennes syövistä uusiutui seurannassa. Noin joka kolmas syöpä diagnosoitiin sattumalöydöksenä. Suurin osa potilaista oli miehiä (62,5 %) ja mediaani-ikä oli 66 vuotta.
Sukupuolella, tupakoinnilla tai painoindeksillä ei ollut merkitsevää yhteyttä elossaoloon. Korkeampi ASA-luokka oli yhteydessä lyhyempään elossaoloon. Histologisista tekijöistä kasvaimen vaskulaarinen, perirenaalinen ja peripelvinen invaasio sekä korkeampi erilaistumisaste olivat yhteydessä huonompaan ennusteeseen. Histologisella alatyypillä ei ollut merkitsevää vaikutusta elossaoloon. Korkeampi levinneisyysluokitus, anemia ja hypersedimentaatio olivat yhteydessä huonompaan ennusteeseen.
Yllä esitetyt ennustetekijät korreloivat aiempien tutkimusten tuloksiin. Tämän tutkimuksen heikkouksia olivat suhteellisen pieni potilasmäärä sekä retrospektiivinen asetelma. Tämä tutkimus vahvisti aiempien tutkimusten tuloksia munuaissyöpäpotilaiden pitkäaikaisennusteesta. Suositeltavana jatkotutkimuksena toimisi vertaileva tutkimus munuaissyöpäpotilaiden ennusteesta immunologisten lääkkeiden aikakaudella.