EKG-muutosten ennustemerkitys ST-nousuinfarktissa
Lahti, Roope (2022)
Lahti, Roope
2022
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Programme in Medicine
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. Only for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-02-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202202161994
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202202161994
Tiivistelmä
ST-nousuinfarkti (STEMI) on hengenvaarallinen tilanne, jossa yleensä yksi sydämen sepelvaltimoista on täysin tukkeutunut. STEMIn alkuvaiheen diagnostiikka perustuu tyypilliseen oirekuvaan (äkillinen puristava/pistävä rintakipu) ja 15-kytkentäisessä sydänsähkökäyrässä eli EKG:ssa havaittaviin ST-nousuihin. Ensisijainen hoitomuoto on tukoksen välitön mekaaninen avaaminen pallolaajennuksella (PCI) kardiologisessa yksikössä. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää sairaalaan tulovaiheen EKG-muutosten ennustemerkitys kuolleisuuteen STEMI-potilaiden keskuudessa, joille suunnitellaan PCI-hoitoa.
Tämä tutkimus toteutettiin retrospektiivisenä rekisteritutkimuksena. Tutkimusaineistona oli vuosina 2014–2018 aikana Tampereen Yliopistollisessa Sairaalassa hoidetut STEMI-potilaat. Analyyseihin ei otettu mukaan toistuneita STEMI-tapauksia (21) tai potilaita, joista ei ollut alkuvaiheen EKG:a saatavilla (125). STEMI-potilaiden tulovaiheen EKG:sta analysoitiin infarktin sijainti, rytmi, eteisten ja kammioiden sisäiset johtumishäiriöt, vasemman kammion hypertrofia, patologiset Q-aallot, T-inversiot ja iskemia-aste. Näiden EKG-muutosten yhteyttä ennusteeseen tarkasteltiin käyttäen adjustoitua cox regressioanalyysia.
Potilasaineistossa oli 1363 potilasta. Potilaiden keski-ikä oli 67,9 (12,8) vuotta. Suurin osa aineiston potilaista hoidettiin PCI:llä (93,8 %, n=1278). Mediaani seuranta-aika oli 3,5 vuotta (kvartaalit 1,9–4,4 vuotta), jonka aikana 20,0 % (n=273) potilasta kuoli. Yleisimmät infarktin sijainnit olivat anteriorinen (45,9 %) ja inferiorinen (41,0 %). 85,5 %:lla potilaista oli sinusrytmi ja 9,7 %:lla eteisvärinä tai eteislepatus. Kammionsisäisiä johtumishäiriöitä oli 12,3 %:lla potilaista. Toisen asteen iskemiaa oli 63,4 % tapauksista ja kolmannen asteen iskemiaa 13,4 % tapauksista. Riskitekijöiden suhteen korjatussa regressioanalyysissä merkittävät kuolleisuutta ennustavat EKG-muutokset olivat sydämen sykenopeus (riskitiheyssuhde 1,02, 95 % luottamusväli 1,01¬–1,02), eteisvärinä- tai eteislepatusrymi (riskitiheyssuhde 1,92, 95 % luottamusväli 1,39–2,66), vasen haarakatkos (riskitiheyssuhde 2,47, 95 % luottamusväli 1,38–4,43) ja epäspesifi kammionsisäinen johtumishäiriö (riskitiheyssuhde 2,33, 95 % luottamusväli 1,55–3,53).
Tutkimuksen havaintojen perustella voidaan päätellä, että eteisvärinä- tai eteislepatusrytmi, vasen haarakatkos ja epäspesifi kammionsisäinen johtumishäiriö olivat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä huonompaan ennusteeseen kokonaiskuolleisuuden suhteen. Iskemia-asteella ja oikealla haarakatkoksella ei ole merkitystä ennusteen suhteen.
Tämä tutkimus toteutettiin retrospektiivisenä rekisteritutkimuksena. Tutkimusaineistona oli vuosina 2014–2018 aikana Tampereen Yliopistollisessa Sairaalassa hoidetut STEMI-potilaat. Analyyseihin ei otettu mukaan toistuneita STEMI-tapauksia (21) tai potilaita, joista ei ollut alkuvaiheen EKG:a saatavilla (125). STEMI-potilaiden tulovaiheen EKG:sta analysoitiin infarktin sijainti, rytmi, eteisten ja kammioiden sisäiset johtumishäiriöt, vasemman kammion hypertrofia, patologiset Q-aallot, T-inversiot ja iskemia-aste. Näiden EKG-muutosten yhteyttä ennusteeseen tarkasteltiin käyttäen adjustoitua cox regressioanalyysia.
Potilasaineistossa oli 1363 potilasta. Potilaiden keski-ikä oli 67,9 (12,8) vuotta. Suurin osa aineiston potilaista hoidettiin PCI:llä (93,8 %, n=1278). Mediaani seuranta-aika oli 3,5 vuotta (kvartaalit 1,9–4,4 vuotta), jonka aikana 20,0 % (n=273) potilasta kuoli. Yleisimmät infarktin sijainnit olivat anteriorinen (45,9 %) ja inferiorinen (41,0 %). 85,5 %:lla potilaista oli sinusrytmi ja 9,7 %:lla eteisvärinä tai eteislepatus. Kammionsisäisiä johtumishäiriöitä oli 12,3 %:lla potilaista. Toisen asteen iskemiaa oli 63,4 % tapauksista ja kolmannen asteen iskemiaa 13,4 % tapauksista. Riskitekijöiden suhteen korjatussa regressioanalyysissä merkittävät kuolleisuutta ennustavat EKG-muutokset olivat sydämen sykenopeus (riskitiheyssuhde 1,02, 95 % luottamusväli 1,01¬–1,02), eteisvärinä- tai eteislepatusrymi (riskitiheyssuhde 1,92, 95 % luottamusväli 1,39–2,66), vasen haarakatkos (riskitiheyssuhde 2,47, 95 % luottamusväli 1,38–4,43) ja epäspesifi kammionsisäinen johtumishäiriö (riskitiheyssuhde 2,33, 95 % luottamusväli 1,55–3,53).
Tutkimuksen havaintojen perustella voidaan päätellä, että eteisvärinä- tai eteislepatusrytmi, vasen haarakatkos ja epäspesifi kammionsisäinen johtumishäiriö olivat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä huonompaan ennusteeseen kokonaiskuolleisuuden suhteen. Iskemia-asteella ja oikealla haarakatkoksella ei ole merkitystä ennusteen suhteen.