Valtion strategisen intressin yhtiöiden raportointi sisäisestä valvonnasta: Tarkastelussa sisäisen valvonnan osatekijät

Abstract

Sisäistä valvontaa voidaan pitää kriittisenä osana organisaatioiden johtamista ja hallintotapaa, sillä hyvin järjestettynä se auttaa tavoitteiden saavuttamisessa, varmistaa toiminnan lain ja säännösten mukaisuuden sekä tiedon luotettavuuden. Sisäisen valvonnan kriittisyyttä voidaan korostaa erityisesti valtion strategisen intressin yhtiöiden toiminnassa, sillä niiden toiminta kohdistuu pääasiassa huoltovarmuuteen, muuhun infrastruktuurin ylläpitämiseen sekä maanpuolustukseen eli keskeisiin valtion toimintakykyä turvaaviin toimintoihin. Strategisen intressin toteuttamisen ja yhtiön liiketoiminnallisten tavoitteiden saavuttamisen vuoksi valtio-omistajan on varmistettava erinäisin keinoin omistuksen tarkoituksen ja tavoitteiden täyttyminen.

Sisäisen valvonnan viitekehystä voidaan pitää eräänlaisena apuvälineenä julkisomisteisten yhtiöiden omistajaohjauksen haasteellisuuteen, sillä se korostaa sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan sekä niihin sisältyvien toimenpiteiden tärkeyttä mm. taloudellisen raportoinnin luotettavuudelle sekä lakien ja sääntöjen noudattamiselle. Lisäksi viitekehysten avulla sisäisen valvonnan komponentteja sekä näiden suhteita voidaan ymmärtää sen yleisluonteista kuvausta syvemmin.

Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella valtion strategisen intressin yhtiöiden raportointia sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan osalta ja selvittää, miten sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan kansainvälisen COSO-ERM-viitekehyksen osatekijät sekä niiden sisältämät toimenpiteet ilmenevät yhtiöiden vuosiraportoinnissa. Huomiota kiinnitettiin myös siihen, esiintyykö strategisen intressin yhtiöiden raportoinnissa sisäisen valvonnan konkreettisia toimia vai käsitelläänkö valvontaa ainoastaan yleisellä tasolla. Tutkimus rajattiin valtion strategisen intressin yhtiöiden vuosiraporttien tarkasteluun ajalla 2019 – 2020.

Tutkimustulosten mukaan COSO-ERM-viitekehyksen osatekijöiden ilmeneminen valtion strategisen intressin yhtiöiden raportoinnissa oli vaihtelevaa. Tiettyjen yhtiöiden raportointiin sisältyi laajemmin sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan toimia, joten kyseiset yhtiöt myös havainnollistivat COSO-ERM-viitekehyksen osatekijöitä perusteellisemmin ja kattavammin verrattuna muihin tarkasteltuihin yhtiöihin. Siitä huolimatta, että osatekijöiden ilmeneminen oli vuosiraportoinnissa vaihtelevaa, lähes kaikkien tarkastelukohteiden raportoinnissa ilmeni jokaiseen kahdeksaan osatekijään sisältyviä toimenpiteitä. Kokonaisuutena arvioiden raportoinnissa oli kuitenkin havaittavissa ohjausympäristön sekä informaation ja viestinnän osatekijöihin liittyvien toimenpiteiden korostuminen.

Vaikka ohjausympäristön osatekijä tai siihen sisältyvät periaatteet eivät juurikaan ilmennä sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan käytännön toimenpiteitä, voidaan kyseisen osatekijän korostumista pitää kuitenkin myönteisenä havaintona. Ohjausympäristöön lukeutuvat prosessit ja rakenteet muodostavat sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan perustan koko organisaatiossa. Ilman tehokkaan ohjausympäristön olemassaoloa muiden osatekijöiden toimenpiteet eivät tuota tehokkaita kontrolleja. Lisäksi tiedon relevanttiutta ja viestinnän toimivuutta voidaan pitää perusedellytyksenä toimivalla sisäiselle valvonnalle.

Havainto osatekijöiden ilmenemisen vaihtelevuudesta saa tukensa kontingenssiteoriasta. Kontingenssiteoreettisen ajattelun mukaan ei ole yhtä oikeaa tapaa organisoida toimintaa eli kahdella organisaatiolla ei tulisi olla samanlaista sisäisen valvonnan järjestelmää. Lisäksi eri toimialalla, kokoluokassa ja toimintaympäristöissä toimiminen vaati erilaisia ratkaisuja. Nämä ratkaisut heijastuvat aina käytännön tasolle, sillä jokainen organisaatio rakentaa sisäisen valvontajärjestelmänsä omista tavoitteista ja niihin kohdistuvista riskeistä käsin.