Kohtuuttomien rakenteiden armoilla: Yksin alaikäisenä tulleiden kokemuksia perheenyhdistämisestä

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on nostaa esille kansalliset rajat ylittäviin perheenyhdistämisprosesseihin sisältyviä ristiriitoja. Tutkielmassa tarkastellaan yksin alaikäisenä tulleiden kokemuksia perheenyhdistämistä estävistä tekijöistä ja heidän alaikäisten sisarustensa asemasta perheenyhdistämisprosessissa. Tutkielman teoreettinen viitekehys nojaa lapsen etuun ja oikeuksiin sekä symbolisen väkivallan käsitteeseen. Symbolisella väkivallalla kuvataan niitä kohtuuttomia tilanteita ja seurauksia, joita perheenyhdistämistä määrittävät rakenteet yksin alaikäisenä tulleille ja heidän perheenjäsenilleen aiheuttavat. Kohtuuttomien rakenteiden paljastaminen ja tietoisuuden lisääminen linkittää tutkielman lisäksi rakenteellisen sosiaalityön tavoitteisiin.

Tutkielman aineisto koostuu 11 yksin alaikäisenä tulleen litteroidusta haastattelusta. Haastatteluaineiston on kerännyt dosentti Johanna Hiitola projektissa ”Perheestä erossa: Arkielämän rakentuminen erillään perheenjäsenistä”, joka on osa Suomen Akatemian rahoittamaa hanketta ”Perheen erossaolo, maahanmuuttostatus ja arjen turvallisuus: haavoittuvien maahanmuuttajien kokemuksia ja strategioita” (Siirtolaisuusinstituutti 2018–2021, johtaja Marja Tiilikainen). Teoreettiselta lähestymistavaltaan tutkimusasetelma noudattaa fenomenologis-hermeneuttista tutkimusperinnettä, jolle keskeistä on yksilöiden kokemuksilleen antamien merkitysten käsitteellistäminen ja näkyväksi tekeminen. Aineiston analyysi on toteutettu laadullisen aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin, edeten aineiston pelkistämisestä kokoavien teemojen muodostamiseen.

Perheenyhdistämisen esteitä yksin alaikäisenä tulleiden kokemuksissa yhdistävät perheenyhdistämispolitiikan ja -lainsäädännön kohtuuttomuus, jääminen yksin rakenteiden armoille ja perheenjäsenten turvattomat olosuhteet. Sisarusten asemaa perheenyhdistämisessä määrittävät ja hankaloittavat niin ikään rakenteelliset tekijät kuin myös heidän haavoittuvuuttaan syventävät olosuhteet ja elämäntilanteisiin liittyvät yksilölliset tekijät. Kokonaisuudessaan perheenyhdistämisen edellytykset ja perheenyhdistämiseen liittyvä päätöksenteko näyttäytyivät yksilölliset tilanteet ja lapsen edun harkinnan sivuuttavina. Konkreettisesti rakenteellista väkivaltaa yksin alaikäisenä tulleiden kokemuksissa ilmentävät tiedon ja avun saannin puutteellisuus, byrokratian mielivaltaisuus sekä institutionaalinen epäily. Yksin alaikäisenä tulleiden oikeuksien toteutuminen ja yksilölliset elämäntarinat tulisi ottaa aiempaa paremmin huomioon heidän palveluissaan ja perheenyhdistämispolitiikassa ja -lainsäädännössä. Lisäksi jatkossa hyödyllistä olisi yksin alaikäisenä tulleiden kuvaamien perheestä erossaolon vaikutusten lähempi tarkastelu.

The aim of this thesis is to explore the contradictions included in transnational family reunification processes. The analysis focuses on the experiences of unaccompanied minors of the barriers related to family reunification and the position of their underage siblings in the family reunification process. The theoretical framework of the thesis relies on child’s best interest and children’s rights and the concept of symbolic violence. Symbolic violence is used to conceptualize the unreasonable situations and consequences for unaccompanied minors and their family members, resulting from the structures dictating family reunification. Revealing unreasonable structures and raising awareness of these outcomes also connects the study with the aims of structural social work. The empirical data consists of the transcribed interviews of 11 unaccompanied minors. The interview material has been collected by docent Johanna Hiitola in the project “Separated from the Family: The Construction of Everyday Life in Isolation from Family Members”, which is a part of the research project “Family Separation, Migration Status and Everyday Security: Experiences and Strategies of Vulnerable Migrants” funded by the Academy of Finland (Migration Institute of Finland 2018–2021, director Marja Tiilikainen). The theoretical frame of the research complies with phenomenology and hermeneutics, which key element is the conceptualizing of the meanings given by individuals for their own experiences. The data is analysed via methods of qualitative content analysis proceeding from the reducing of the data to forming thematic categories. The barriers related to family reunification in the experiences of unaccompanied minors are combined with the unreasonable family reunification politics and legislation, being alone at the mercy of the structures and the unsafe circumstances of the family members. The position of the siblings is also defined and undermined by the structural elements, the circumstances deepening their vulnerability and the individual factors connected with their life situations. Altogether the requirements of the family reunification and the decision-making concerning family reunification appears to disregard the individual situations and the consideration of the child’s best interests. The concrete implications of structural violence in the experiences of unaccompanied minors are the lack of information and assistance, the arbitrariness of the bureaucracy and the institutional doubt. The rights of unaccompanied minors’ and their individual life stories should be taken into better consideration in their services and family reunification politics and legislation. Furthermore, a closer examination of the effects of being separated from the family described by the unaccompanied minors would be worthwhile in the future.