”Taltiointia, ei suodattamista; selittämistä, ei kurinpitoa. Nämä ovat Lait ja Profeetat”: Bruno Latourin kritiikki sosiaalisen sosiologeja kohtaan
Lampinen, Sonja (2022)
Lampinen, Sonja
2022
Yhteiskuntatutkimuksen kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-02-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202202151966
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202202151966
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkastelen Bruno Latourin (2005) ”sosiaalisen sosiologeihin” kohdistuvaa kritiikkiä teoksessa Reassembling the Social: An Introduction to Actor-Network-Theory. Kysyn, mitä Latourin kritiikki sosiaalisen sosiologeja kohtaan pitää sisällään. Menetelmänä toimii aineistolähtöinen lähiluku.
Sosiaalisen sosiologit edustavat Latourille valtavirtaista sosiologiaa, jota vasten hänen oma suuntautumisensa, ”yhteenkietoutumien sosiologia”, asettuu marginaaliseen positioon. Karkeasti jaoteltuna sosiaalisen sosiologia on rakennelähtöistä, kun yhteenkietoutumien sosiologia puolestaan on voimakkaan toimijalähtöistä. Yhteenkietoutumien sosiologiassa toiminnan ja toimijan takana ei ole olemassa mitään erillistä ”sosiaalisen aluetta”, jossa ”sosiaaliset voimat” tai ”yhteiskunnalliset rakenteet” vaikuttavat. Näin ollen ei myöskään ole olemassa pysyväisluontoista ”yhteiskuntaa”.
Latourin kritiikki sosiaalisen sosiologeja kohtaan voidaan tiivistää kolmeksi pääkohdaksi, jotka tiivistyvät tutkielman otsikon lainauksessa ”Taltiointia, ei suodattamista; selittämistä, ei kurinpitoa. Nämä ovat Lait ja Profeetat” (Latour 2005, 55). Ensinnäkin Latour kritisoi sosiaalisen sosiologeja siitä, että he ovat ymmärtäneet sosiaalitieteiden tehtävän väärin. Latourin mukaan sosiologian tulisi olla deskriptiivistä preskriptiivisen sijaan. Tähän viittaa tutkielman otsikon ”selittämistä, ei kurinpitoa”.
Toisekseen Latour kritisoi sosiaalisen sosiologeja yhteiskunnallisten rakenteiden olettamisesta. Lainauksen ”taltiointia, ei suodattamista” viittaa tähän. Latourin mukaan sosiologia on pitänyt alusta asti sisällään sosiaalista manipulaatiota, mikä on johtanut siihen, että sosiologit ovat päätyneet konstruoimaan oman tutkimuskohteensa. Toisin sanoen sosiologien ennakko-oletukset tutkimuskohteestaan ohjaavat tutkimusta niin, että lopputulokset lopulta vastaavat näitä oletuksia.
Kolmanneksi Latour kritisoi sosiaalisen sosiologeja siitä, että he ovat ymmärtäneet ’sosiaalisen’ väärin. Latourin käsitys sosiaalisesta toimijuudesta on laaja: raja inhimillisen ja ei-inhimillisen välillä tulisi sulkeistaa ennen tutkimusta. Näin ollen sosiaaliseen osallistuvien toimijoiden kirjo laajenee yli inhimillisten toimijoiden koskettamaan myös esimerkiksi arkisia objekteja ja teknologioita.
Sosiaalisen sosiologeihin kohdistuvan kritiikin tarkastelun lisäksi pohdin, mitä Latourin lähtökohdat tarkoittavat strukturalistisesti orientoituneen tutkimuksen kannalta. Latourin suhde rakenteisiin on kiinnostava esimerkiksi feministisestä teoriasta käsin, sillä hyvin moni tutkimus lähtee liikkeelle patriarkaalisten suhteiden olemassaolon olettamisesta. Tulisiko ajatus yhteiskunnallisista rakenteista siis Latourin mukaan hylätä tyystin?
Sosiaalisen sosiologit edustavat Latourille valtavirtaista sosiologiaa, jota vasten hänen oma suuntautumisensa, ”yhteenkietoutumien sosiologia”, asettuu marginaaliseen positioon. Karkeasti jaoteltuna sosiaalisen sosiologia on rakennelähtöistä, kun yhteenkietoutumien sosiologia puolestaan on voimakkaan toimijalähtöistä. Yhteenkietoutumien sosiologiassa toiminnan ja toimijan takana ei ole olemassa mitään erillistä ”sosiaalisen aluetta”, jossa ”sosiaaliset voimat” tai ”yhteiskunnalliset rakenteet” vaikuttavat. Näin ollen ei myöskään ole olemassa pysyväisluontoista ”yhteiskuntaa”.
Latourin kritiikki sosiaalisen sosiologeja kohtaan voidaan tiivistää kolmeksi pääkohdaksi, jotka tiivistyvät tutkielman otsikon lainauksessa ”Taltiointia, ei suodattamista; selittämistä, ei kurinpitoa. Nämä ovat Lait ja Profeetat” (Latour 2005, 55). Ensinnäkin Latour kritisoi sosiaalisen sosiologeja siitä, että he ovat ymmärtäneet sosiaalitieteiden tehtävän väärin. Latourin mukaan sosiologian tulisi olla deskriptiivistä preskriptiivisen sijaan. Tähän viittaa tutkielman otsikon ”selittämistä, ei kurinpitoa”.
Toisekseen Latour kritisoi sosiaalisen sosiologeja yhteiskunnallisten rakenteiden olettamisesta. Lainauksen ”taltiointia, ei suodattamista” viittaa tähän. Latourin mukaan sosiologia on pitänyt alusta asti sisällään sosiaalista manipulaatiota, mikä on johtanut siihen, että sosiologit ovat päätyneet konstruoimaan oman tutkimuskohteensa. Toisin sanoen sosiologien ennakko-oletukset tutkimuskohteestaan ohjaavat tutkimusta niin, että lopputulokset lopulta vastaavat näitä oletuksia.
Kolmanneksi Latour kritisoi sosiaalisen sosiologeja siitä, että he ovat ymmärtäneet ’sosiaalisen’ väärin. Latourin käsitys sosiaalisesta toimijuudesta on laaja: raja inhimillisen ja ei-inhimillisen välillä tulisi sulkeistaa ennen tutkimusta. Näin ollen sosiaaliseen osallistuvien toimijoiden kirjo laajenee yli inhimillisten toimijoiden koskettamaan myös esimerkiksi arkisia objekteja ja teknologioita.
Sosiaalisen sosiologeihin kohdistuvan kritiikin tarkastelun lisäksi pohdin, mitä Latourin lähtökohdat tarkoittavat strukturalistisesti orientoituneen tutkimuksen kannalta. Latourin suhde rakenteisiin on kiinnostava esimerkiksi feministisestä teoriasta käsin, sillä hyvin moni tutkimus lähtee liikkeelle patriarkaalisten suhteiden olemassaolon olettamisesta. Tulisiko ajatus yhteiskunnallisista rakenteista siis Latourin mukaan hylätä tyystin?
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8798]