Bioanalyytikon asiantuntijuus etäpalavereissa
Soininkallio, Mira (2022)
Soininkallio, Mira
2022
Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriohjelma - Master´s Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-03-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202202141952
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202202141952
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa jäsennetään bioanalyytikon asiantuntijuutta kliinisen laboratorion etäpalavereissa. Tutkimuksen lähtökohta tiivistyy ajatukseen, jossa tarkastellaan asiantuntijuuden eri muotoja ja työyhteisön hierarkkista järjestystä. Tutkielmassa tehdään näkyväksi työyhteisön kulttuurisesti itsestäänselvyyksinä pidettyjä toimintatapoja.
Aineistona työssä on kuusi etäpalaverinauhoitetta, joita tarkastellaan jäsenkategoria-analyysin avulla. Analyysin lähtökohtana on, miten kliinisessä laboratoriotyöyhteisössä bioanalyytikot hahmottavat asiantuntijuuttaan työyhteisön toimintatapojen ja kulttuurisen tiedon avulla. Kategoria-analyysi tekee näkyväksi työyhteisön sosiaaliset ja hierarkkiset rakenteet sekä työyhteisön arvot ja normit. Analyysissa eritellään erilaiset asiantuntijuuden muodot ja niiden suhde ammatti-identiteettiin. Lisäksi tarkastellaan millaisia selontekoja bioanalyytikot antavat ammatti-identiteettiä uhkaavissa tilanteissa.
Aineistossa voidaan hahmottaa neljä eri asiantuntijuuden muotoa. Bioanalyytikoiden asiantuntijuus on sidoksissa työyhteisön muiden toimijoiden toimintaan ja arvoihin. Heiltä odotetaan implisiittisesti asiantuntemuksensa kehittämistä, mutta sitä ei tueta asettamalla jo opittuja tietotaitoja, työyhteisön asenteita ja arvoja kyseenalaisiksi. Bioanalyytikon tulisi osata tunnistaa oma ja muiden työyhteisön jäsenten asiantuntijuus sekä sanottaa ymmärrettävästi omaa asiantuntijuuttaan. Aineiston perusteella näyttäisi siltä, että etäpalaverien nykyiset rajoitteet ovat osittain este asiantuntijuuden kehittämiselle.
Kollektiivinen asiantuntijuus tulisi nähdä haasteena, jossa koko työyhteisö tunnistaa ja haastaa paitsi yksittäistä toimijaa myös asiantuntijayhteisön ilmapiiriä, käytänteitä ja asiantuntijuutta jatkuvaan kollektiiviseen kehittämiseen. Uuden toimintatavan rakentuminen vie aikaa eikä todellista varmuutta onnistumisesta ole. Työyhteisön ilmapiirin tulee olla mahdollisuuksia ja tukea antava. Luova toiminta tulee olla itseisarvo, jossa yhdessä etsitään uusia innovatiivisia ratkaisuja uuden oppimisille. Pohdintaan kliinisessä laboratoriossa tulisi nostaa myös asiakkaan/potilaan roolin parempi tunnistaminen sekä kokemustiedon hyödyntäminen. This Master's Thesis is an analysis of the expertise of Biomedical Laboratory Scientists in a clinical laboratory's online meetings. The study focuses on the different forms of expertise and the hierarchical order of the work community. The study sheds light on the policies that are held self evident in the culture of the work community.
The material used in this study is comprised of six recordings of online meetings which are examined using membership categorization analysis. The basis of the analysis is the way Biomedical Laboratory Scientists perceive their expertise through the work community's ways of acting and cultural knowledge in a clinical laboratory's work environment. The categorization analysis highlights the social and hierarchical structures and both the values and norms of the work community. The analysis classifies the different forms of expertise and their relationship with professional identity. Additionally, the thesis examines the accounts made by Biomedical Laboratory Scientists in situations that threaten their professional identity.
Four different forms of expertise can be recognized from the material. The expertise of Biomedical Laboratory Scientists is linked with the actions and values of other actors in the work community. Developing their expertise is implicitly expected from Biomedical Laboratory Scientists, but the development is not supported if it calls into question previously learned know how or the attitudes and values currently held in the workplace. In addition to being able to recognize their own expertise and the expertise of the other members of the work community, a Biomedical Laboratory Scientist should be able to comprehensibly put into words their own expertise. The material would appear to show that the current limitations in online meetings are a hindrance to developing expertise.
Collective expertise should be viewed as a challenge where the whole work community recognizes and challenges not only individual actors but the atmosphere, policies and the expertise of all the experts as a whole to collective continued development. It takes time to build a new culture in the workplace and success is not guaranteed. The atmosphere of the work community should be enabling, supportive and conducive to creative action, where new innovative solutions for developing know-how are sought together. An improved recognition of the role of the customer/patient and the utilizing of experiential knowledge should also be brought into consideration in the clinical laboratory work environment.
Aineistona työssä on kuusi etäpalaverinauhoitetta, joita tarkastellaan jäsenkategoria-analyysin avulla. Analyysin lähtökohtana on, miten kliinisessä laboratoriotyöyhteisössä bioanalyytikot hahmottavat asiantuntijuuttaan työyhteisön toimintatapojen ja kulttuurisen tiedon avulla. Kategoria-analyysi tekee näkyväksi työyhteisön sosiaaliset ja hierarkkiset rakenteet sekä työyhteisön arvot ja normit. Analyysissa eritellään erilaiset asiantuntijuuden muodot ja niiden suhde ammatti-identiteettiin. Lisäksi tarkastellaan millaisia selontekoja bioanalyytikot antavat ammatti-identiteettiä uhkaavissa tilanteissa.
Aineistossa voidaan hahmottaa neljä eri asiantuntijuuden muotoa. Bioanalyytikoiden asiantuntijuus on sidoksissa työyhteisön muiden toimijoiden toimintaan ja arvoihin. Heiltä odotetaan implisiittisesti asiantuntemuksensa kehittämistä, mutta sitä ei tueta asettamalla jo opittuja tietotaitoja, työyhteisön asenteita ja arvoja kyseenalaisiksi. Bioanalyytikon tulisi osata tunnistaa oma ja muiden työyhteisön jäsenten asiantuntijuus sekä sanottaa ymmärrettävästi omaa asiantuntijuuttaan. Aineiston perusteella näyttäisi siltä, että etäpalaverien nykyiset rajoitteet ovat osittain este asiantuntijuuden kehittämiselle.
Kollektiivinen asiantuntijuus tulisi nähdä haasteena, jossa koko työyhteisö tunnistaa ja haastaa paitsi yksittäistä toimijaa myös asiantuntijayhteisön ilmapiiriä, käytänteitä ja asiantuntijuutta jatkuvaan kollektiiviseen kehittämiseen. Uuden toimintatavan rakentuminen vie aikaa eikä todellista varmuutta onnistumisesta ole. Työyhteisön ilmapiirin tulee olla mahdollisuuksia ja tukea antava. Luova toiminta tulee olla itseisarvo, jossa yhdessä etsitään uusia innovatiivisia ratkaisuja uuden oppimisille. Pohdintaan kliinisessä laboratoriossa tulisi nostaa myös asiakkaan/potilaan roolin parempi tunnistaminen sekä kokemustiedon hyödyntäminen.
The material used in this study is comprised of six recordings of online meetings which are examined using membership categorization analysis. The basis of the analysis is the way Biomedical Laboratory Scientists perceive their expertise through the work community's ways of acting and cultural knowledge in a clinical laboratory's work environment. The categorization analysis highlights the social and hierarchical structures and both the values and norms of the work community. The analysis classifies the different forms of expertise and their relationship with professional identity. Additionally, the thesis examines the accounts made by Biomedical Laboratory Scientists in situations that threaten their professional identity.
Four different forms of expertise can be recognized from the material. The expertise of Biomedical Laboratory Scientists is linked with the actions and values of other actors in the work community. Developing their expertise is implicitly expected from Biomedical Laboratory Scientists, but the development is not supported if it calls into question previously learned know how or the attitudes and values currently held in the workplace. In addition to being able to recognize their own expertise and the expertise of the other members of the work community, a Biomedical Laboratory Scientist should be able to comprehensibly put into words their own expertise. The material would appear to show that the current limitations in online meetings are a hindrance to developing expertise.
Collective expertise should be viewed as a challenge where the whole work community recognizes and challenges not only individual actors but the atmosphere, policies and the expertise of all the experts as a whole to collective continued development. It takes time to build a new culture in the workplace and success is not guaranteed. The atmosphere of the work community should be enabling, supportive and conducive to creative action, where new innovative solutions for developing know-how are sought together. An improved recognition of the role of the customer/patient and the utilizing of experiential knowledge should also be brought into consideration in the clinical laboratory work environment.