Väylien painumaherkkien rakenteiden painumien hallinta
Vinkanharju, Waltteri (2022)
2022
Rakennustekniikan kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Civil Engineering
Rakennetun ympäristön tiedekunta - Faculty of Built Environment
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-02-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202202141948
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202202141948
Tiivistelmä
Tässä työssä oli tavoitteena selvittää painumien hallintaan soveltuvia pohjanvahvistusmenetelmiä ja perustamistapoja väylärakentamisen näkökulmasta. Lisäksi tavoitteena oli selvittää näiden menetelmien soveltuvuutta erilaisiin tapauksiin. Aluksi esitellään lyhyesti painumista ilmiönä ja painumista seuraavia ongelmia.
Pehmeille maapohjille rakentaminen edellyttää yleensä vahvistustoimenpiteitä. Kolmannessa luvussa esitellään seuraavat pohjanvahvistus- ja perustamistavat: esikonsolidointi, syvästabilointi, massanvaihto, pengerkevennys, lujitteet, paaluhattu- ja paalulaattarakenne. Tutkimustapana oli kirjallisuusselvitys. Lähteenä käytettiin ensisijaisesti Liikenneviraston julkaisuja, ja lisäksi myös muita aineistoja.
Neljännessä luvussa käsitellään kahta esimerkkikohdetta: Kehä III:n parannushanketta Askistossa ja Tampereen raitiotien ensimmäisen vaiheen rakentamista. Askiston tiehankkeessa Kehä III päätettiin vaikeissa pohjaolosuhteissa perustaa paalulaatalle. Tampereen raitiotiehankkeessa saatiin korvattua alkuperäisissä suunnitelmissa olleet kalliit paalulaattarakenteet muilla ratkaisuilla. Molemmat kohteet ovat haastavia ja mielenkiintoisia pohjarakentamisen näkökulmasta, ja eräitä niissä käytettyjä ratkaisuja esitellään tässä työssä.
Työn tuloksena voitiin todeta, että painumia voidaan hallita useilla erilaisilla menetelmillä. Keskeistä on saada luotettavasti selville rakennuspaikan pohjaolosuhteet. Olosuhteiden ja väylärakenteen vaatimusten avulla voidaan valita hankkeeseen soveltuva pohjanvahvistusmenetelmä tai perustamistapa.
Pehmeille maapohjille rakentaminen edellyttää yleensä vahvistustoimenpiteitä. Kolmannessa luvussa esitellään seuraavat pohjanvahvistus- ja perustamistavat: esikonsolidointi, syvästabilointi, massanvaihto, pengerkevennys, lujitteet, paaluhattu- ja paalulaattarakenne. Tutkimustapana oli kirjallisuusselvitys. Lähteenä käytettiin ensisijaisesti Liikenneviraston julkaisuja, ja lisäksi myös muita aineistoja.
Neljännessä luvussa käsitellään kahta esimerkkikohdetta: Kehä III:n parannushanketta Askistossa ja Tampereen raitiotien ensimmäisen vaiheen rakentamista. Askiston tiehankkeessa Kehä III päätettiin vaikeissa pohjaolosuhteissa perustaa paalulaatalle. Tampereen raitiotiehankkeessa saatiin korvattua alkuperäisissä suunnitelmissa olleet kalliit paalulaattarakenteet muilla ratkaisuilla. Molemmat kohteet ovat haastavia ja mielenkiintoisia pohjarakentamisen näkökulmasta, ja eräitä niissä käytettyjä ratkaisuja esitellään tässä työssä.
Työn tuloksena voitiin todeta, että painumia voidaan hallita useilla erilaisilla menetelmillä. Keskeistä on saada luotettavasti selville rakennuspaikan pohjaolosuhteet. Olosuhteiden ja väylärakenteen vaatimusten avulla voidaan valita hankkeeseen soveltuva pohjanvahvistusmenetelmä tai perustamistapa.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8907]