Opiskelija vanhempien kokemuksia yliopisto-opintojen ja pikkulapsiarjen yhdistämisestä

Abstract

Elinikäisen oppimisen yleistymisen myötä myös perheellisten opiskelijoiden määrä on kasvanut yliopistoissa. Tästä huolimatta aikaisempaa tutkimusta opiskelijavanhempien näkökulmasta perheen ja opintojen yhdistämisestä on tehty varsin niukasti. Aikaisemmista opintoja ja perheellisyyttä koskevista tutkimuksista käy ilmi opiskelijavanhempien tarve joustavuudelle sekä tuelle. Tässä kandidaatin tutkielmassa tarkastellaan opiskelijaäitien kokemuksia perheen sekä yliopisto-opintojen yhdistämisestä. Tutkimus on toteutettu laadullisena tutkimuksena, käyttämällä aineistona neljää Tampereen yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan opiskelijan haastattelua. Haastattelut toteutettiin yksitellen teemahaastattelun keinoin ja analysointiin sisällönanalyysinavulla. Perheen ja opiskelun yhdistäminen koettiin tutkimuksessa pääosin myönteisenä kokemuksena. Opiskelijaäidit kuvasivat opintojensa tuovan hyvää vastapainoa intensiiviselle lapsiperhearjelle, jolloin arki koettiin tasapainoisena. Puolison ja muun perheen tuki kuvattiin tärkeäksi opintojen kannalta. Haastavimmaksi opintojen ja perheen yhdistämisessä opiskelijaäidit kuvasivat ennakoimattomat tilanteet kuten lasten sairastelut. Opiskelijavanhemmat kuitenkin totesivat välttämättömien tehtävien hoituvan myös lasten ollessa kotona. Yliopiston puolelta opiskelijaäidit toivoivat enemmän joustavuutta sekä kohdistettuja palveluita opintojen suorittamisen mahdollistamiseksi. Joustavuuden tarve nousi esille etenkin tiukoissa luentoaikatauluissa sekä poissaolojen määrässä. Ajan jakaminen perheen, opintojen, omien harrastusten sekä puolison kanssa vietetyn yhteisen ajan välillä tuotti äideille joskus syyllisyyden tunteita. Etenkin syyllisyyden tunteet nousivat esille, mikäli äidin täytyi opiskella samanaikaisesti muun perheen ollessa kotona. Kaiken kaikkiaan opiskelun koettiin kuitenkin tukevan intensiivisessä pikkulapsiarjessa jaksamista.